Tiistai-iltana olin serkun kanssa teatterissa. Näimme Kristian Smedsin ohjauksen Mr. Vertigo. Minä näin sen toistamiseen, edellisestä kerrasta oli noin vuosi. Ja kyllä, näytelmä oli muuttunut. Ne tekevät niin aina. Omat reaktioni olivat mielenkiintoiset: nyt olin aivan uusista asioista ihastunut, mutta myös entisistä ja ennen kaikkea Tero Jartin roolisuorituksesta ihmepoika-Waltina. Se oli ehtaa turkkalaista ja niin väkevää näyttelemistä että!

Keskiviikkona matkasin taas Tallinnaan. Tällä kertaa yksin ja hammaslääkäriin. Kävin laitattamassa implantin (sveitsiläisen muuten) ja samalla säästämässä noin tuhat euroa kotimaan hintoihin verrattuna. Koko operaatio oli ohi tunnissa. Mukaani sain kylmäpussin, jolla hoitelin poskea, ettei se turpoisi. Ei turvonnut. Mutta Tallinnan iloista en jaksanut nauttia, vaikka oli mitä ihanin kevätpäivä.

Kävelin suoraan laivalle, jonne onneksi pääsi jo ennen kolmea. Etsin 7. kerroksesta mukavan nojatuolinurkkauksen ja majoituin siihen. Vasta lähellä kotomaata puolen pään kokoinen puudutus loppui ja uskaltauduin tekemään tax free -ostoksia.

Enempää en jaksanut kantaa, vaikka eihän näillä mökillä pitkälle pötki.

Kotona olen lukenut sekä kirjoja että lehtiä ja käynyt naapurilla kahvilla. Siellä oli mukavaa, naapuri lähtee pian Tansaniaan. Kerroin omat kokemukseni ja vastasin hänen kysymyksiinsä, matkaraportin saan sitten aikanaan. Voi kuinka olisi ihanaa vielä kerran päästä Afrikkaan!

Makeanhimoani olen tyydyttänyt leipomalla. Tein ensi kertaa elämässäni näitä kookoskeksejä ja onnistuin, siis maku oli just täydellinen, ulkonäkö ei niinkään.  Eivät todellakaan ole vaikeatekoisia.