Eilisestä viisastuneena olin rannassa hiukan yhdeksän jälkeen ja näin rauhallista siellä oli: nuori nainen aurinkoa ottamassa ja kaksi vanhempaa naista uimasta tulleina. He juuri ja juuri erottuvat kuvassa vasemmalla laiturin mantereen puoleisessa päässä. Tänään uin 273 vetoa!

Hesarin ja aamiaisen sain taas nauttia suht kuumalla parvekkeella. Totesin, että aiemmin keväällä ostamani aurinkoverhot ovat hyvä hankinta. Nyt parvekkeella voi oikeasti olla ja viihtyä kuumassakin auringonpaisteessa.

Pyöräilemään lähdin vasta kahden maissa. Linnut liversivät joka puolella ja kaikki kukat kukkivat. Näin tietysti valkovuokkoja (niitä on täällä tosi paljon) ja voikukkia (ks. edellinen kommentti), rentukoitakin runsaasti, mutta melkein parahdin, kun metsäorvokki ja metsätähti jo kukkivat, joku tädyke (kai) ja tuomi tietysti. Omenapuut aloittavat kukinnan koska tahansa. Leinikkiäkin näin kukassa ja jotakin toista keltaista, koiranputki on myös ihan tuloillaan. Onko niin, että kaikki kedon kukat ovat jo kukkineet, kun minä olen hilannut itseni maalle?

Muun muassa tällaisen talon ohi ajoin tänään. Se on ylhäisessä yksinäisyydessä korkealla kalliolla mistä on esteetön näköala merelle. Jostakin syystä tämä talo - tai lähinnä nuo ikään kuin tuulen taivuttamat palkit - tuo mieleeni Tallinnan lähellä olevan hautausmaan, sen minne Georg Ots on haudattu. Siellä rannan männyt kasvavat juuri noin, sisämaahan taipuneina.

Tuolla kuvan uumenissa seikkailee sorsaemo vastakuoriutuneine poikasineen! Katselin niitä kauempaa, kun ne kaislojen seassa hyppelivät korsilla emon opastaessa koko ajan. Yhdeksän poikasta hänellä ainakin oli. Tuntuu, kuin en olisi koskaan vielä tähän aikaan nähnyt vesilinnun poikuetta - on tainnut sorsalle käydä vahinko!

Kotimatkalle piti kiireesti lähteä, kun taivas tummui ja kaukaista jyrinää kuului. Purjeveneet ehkä myös ennakoivat tulevaa ja kulkivat kohti omia marinoitaan, joita täällä lahden pohjukassa on useampia. Kodin kohdalla klo 16.30 oli huomattavasti viileämpää kuin aikoihin. Ja paljon pimeämpää. Ukkosta ei toistaiseksi ole kuulunut, vettä on hiukan sadellut.

Aamuyöllä:  Hiljaiset sillat katsoin ties kuinka monennen kerran ja aina se koskettaa ja kouraisee syvältä. Tarina on niin rehellinen ja toden tuntuinen. He saivat sentään neljä päivää.