Vasta nyt olen menossa nukkumaan, kun piti katsoa toistamiseen John Websterin ja perheensä dokumentti siitä, kuinka he elivät vuoden ilman öljyä. Näin toisella katsomisella tykkäsin siitä vielä enemmän: siinä oli just sopivassa suhteessa huumoria ja kylmää faktaa, kompurointiakin. Anu-vaimon viimeinen repliikki "kohta jokaisessa perheessä saattaa olla uusi perheenjäsen, herra Ilmastonmuutos" iski lujaa.Ja ihan uteliaisuuttani katsahdin pihalle, näkyykö siellä merkkejä luvatusta lumesta tai rännästä. Ja näkyihän siellä! Maa on valkea! Räntää se taitaa olla ja hävinnyt aamuun mennessä.