Se on nyt nähty. Hiljaiseksi veti kuvaus kansamme sisällissodasta. Ja taas tuli kuvallinen muistutus siitä, kuinka niin monet peltohehtaarit on kuokalla suosta ojitettu - ne samat pellot, jotka nuoruudessani pantiin kesannolle tai jotka kasvavat nyt tasaista metsää. Ei ollut Koskelan Akselilla eikä isällään helppo elämä, mutta molemmat pyrkivät tekemään siitä niin hyvän kuin vain osasivat.

Näyttelijät oli hyvin valittu, osajako toimi. Suomen luonto hehkui kauniina. Tämä 1. osa kesti kolme tuntia ja vartin, jonkin verran liian kauan. Mutta en kyllä osaa edes ehdottaa, mistä voisi ottaa ja lyhentää. Koivusalo tiimeineen teki mielestäni sellaisen elokuvan, että sitä kyllä kelpaa mennä katsomaan!

Kotiin päästyäni piti vielä kiirehtiä pihalle kuvaamaan huurteisia pensaita. Maailma on nyt niin kaunis että silmiin koskee!