On ollut hirveän vaikea palata blogiin kesän jälkeen. Kiirettäkin on pitänyt, kun olen laukannut milloin eri puolilla läntistä ja eteläistä Suomea - tekosyitä kaikki. Tänään on joka tapauksessa ystäväni syntymäpäivä: menen kahville neljäksi. Lahjaksi ostin hiukan hassun jutun, hedelmien ja vihannesten pesuun tarkoitettua nestemäistä ainetta. Taidanpa ostaa putelin itsellenikin. Ainakin viinirypäleistä on kovin vaikea saada pestyä säilöntäaineet.

Toinen ilahduttava asia on aamuinen tekstiviesti kummitytöltä. He ovat olleet koko viikon Kilpisjärvellä, tehneet sadepäivän visiitit Norjan puolelle Tromssaan ja Skibotniin, joissa oli "aurinkoa ja henkeäsalpaavia maisemia". Muuten ovat nauttineen olostaan Kilpisjärvellä, missä on "omanlaista huikeaa kauneutta, värejä ja puhdas ilma". On kuulemma yksi parhaista lomamatkoistaan, vaikka pikkuisen ehdoilla vaeltavatkin ja ovat nähneet maailmaa Balia, Kiinaa ja Amerikoita myöden.  "Mahtava luonto, kunpa tätä ei pilattaisi!" kirjoitti hän lopuksi. Tähän on helppo yhtyä: Kilpisjärvi, Saana ja se luonto merkitsivät minullekin aikoinaan niin paljon, että lakkasin hiihtämästä Saariselän hulinassa. Oikea Lappi on ihan muualla - vaikka kyllä se tuollakin on, kunhan siirtyy kylästä pois.

Kuvituksena sielunmaisemiani mökiltä, uudella Fujilla otettuja, ihan ensimmäisiä otoksia. Tuolla vesi on puhdas ja kirkas, toista oli tänä aamuna, meressä sinilevää niin että melkein heikotti. Kävelin laiturilla edes takaisin ja mietin, uskaltaako tuonne mennä. Menin kun oli niin kaunis aamu ja meri tyyni, uinti tuntui yhtä hyvältä kuin puhtaassakin vedessä. Kotona sitten heti suihkuun.