Pitäisi siivota, pyyhkiä koiran tassut lattiasta. Silti istun ja naputtelen tarinaa omasta elämästäni.

Olin serkun kanssa Tallinnassa perjantai-lauantain. Lähdimme jo kukonlaulun aikaan, joten saldona oli kaksi kokonaista päivää. Saldona oli myös aimo annos tuulta ja jonkun verran tihkusadetta. Matka oli oikein onnistunut: kävin hammaslääkärissä ja varasin ajan implantin laittoon, söimme hyvin ja ihan uusissa paikoissa joista erityismaininnan ansaitsee Leib (www.leibresto.ee). Sinne on kaikkien Tallinnaan menijöiden syytä suunnata ainakin kesällä: kesäteranssinsa on iso ja suojaisa ja ruokalista varsin ihana. Siellä pihassa näin muuten tämän kevään ensimmäiset sinivuokkoni.

Kahden päivän ankara kävely mukulakivikaduilla tuntui sunnuntaina koko kropassa. Vasen ruusujalka oli ihan sippi ja oikean jalan jalkapohjaan olin onnistunut väärästä kävelyasennosta johtuen saamaan rakkon. Matkalaukusta kaivoin esiin edullisia janojuomia, joita vain katselin väsyneenä. Niitä nautitaan vasta kesällä mökkiterassilla.

Ainoa mikä Tallinnassa toistuu aina, on tuossa vasemmalla oleva kahvila ja sen marjarulla kera vanatallinnan ja kahvin! Surku vain, kun jo vuosia sitten menivät uudistamaan sisustuksen kokonaan. Enää eivät mummot siellä istu, eivätkä paikalliset voi poiketa pipareita ja muita leivonnaisia ostamaan, kun myyntitiskikin hävisi.

Kaubhallissa oli meneillään omat hullut päivät. Huimia tarjouksia ja paljon väkeä. - Yöpymispaikkamme oli jännä Olevi Residence melkein vanhan kaupungin sydämessä. Sen vanhimmat osat ovat 1300-luvulta, hotelli rempattu siistiin kuntoon 2003. Kellarikerroksessa ovat edullisimmat huoneet, mutta sinne en kehoita hakeutumaan. Kovin on sokkeloinen ja kierreportainen ja portainen liikkuminen, mutta mukava kokemus - ei mikään standardipaikka.

Ruusu ei ehkä ole ruusu, sanoi eilinen lääkäri, kun menin kinttua taas näyttämään, kun ei turvotus ota laskeakseen vaikka penisilliinikuuri on melkein loppu (huomenna). Tämä epäili kulumaa jalkapöydässä siinä missä kipu on. Soittaa kun ehtii. Jos on kulumaa, sitten kipuilen kauemmin, sanoi hän. Voi kuinka ihanaa tämä vanheneminen. Taidan olla ihan romu jo.