Kun merellä myrskyää - ja usko pois, niin siellä nyt tekee! - mieli tekee tutuille rannoille ja tyynemmille vesille. Tuskin enää tämän kaltaista idylliä mökiltä löytyy, mutta toivottavasti ainakin sieniä. Ja ennen kaikkea rouskuja. Kaipaan kangasrouskujeni kaveriksi haapa-, leppä- ja karvarouskuja, mustiakin. Kantarelleja olisi kiva löytää ihan vain ruuaksi. Ja pikkuisen punaisia puolukoita.

Huomenna noilla sateen kastelemilla rappusilla kävelen: haen rannasta vettä ja puita vajasta, jotta mökki saataisiin lämpimäksi ja kosteus pois. Saunaa en vielä  lämmitä, mutta perjantaina viimeistään. Toivottavasti siellä ei tuule ihan niin kovaa, etteikö laiturilta aamu-uinnille pääsisi.

Ja kyllä tämäkin polku varmasti muutamaan otteeseen tulee käveltyä!

Olen ihan täpinöissäni, kun vihdoin näen mökin valkeaksi maalatun sisäkaton. Voi kun se olisi hyvä. Maalarin kanssa täytyy vielä sopia treffit, hän ei ole saanut korvausta työstään.

Kaveriksi saan ystävän kymmenien vuosien takaa. Yhdessä käymme myös hautausmaalla tervehtimässä omia vanhempiamme.

Näihin kuviin, näihin mietteisiin.