Tulin juuri pyöretkeltä. Ajoin ensi kertaa tänä keväänä lempireittini pitkin merenrantoja Suvisaaristoon ja takaisin. Ensi alkuun minulla oli liian kuuma takki, onneksi olin ottanut kevyemmän, sellaisen juoksutakin, myös mukaani.

Ihmisiä oli liikkeellä tien täydeltä! Avoautot viilettivät ohi (siis muutaman näin, ei niitä täällä nyt pilvin pimein ole), samoin moottoripyörät ja mopot, jalka- ja pyörätiet täynnä vähissä pukeissa olevaa kansaa, koiriakin. Piti siis olla tarkkana, ettei kenellekään käy hullusti. Varsinkaan minulle, kun kertakaikkiaan kieltäydyn laittamasta kypärää päähäni. Syy ei ole suinkaan se, että hiukset menevät lyttyyn, mikä on iso miinus, myönnän, mutta pyöräilykypärä on ihan hirveän hiostava. Pää on märkä hetkessä.

Pysähdyin entisille sijoilleni sillan kupeeseen, vaikka kioski ei ollut auki. Katselin, kuinka moottoriveneet ajoivat ohi kohti avarampia ulapoita. Pikku poika ja joku isompi yritti saada ongella kalaa. Ensimmäisen jätskini, mansikkatuutin, kävin ostamassa kyläkaupasta. Se maistui kesälle.

Jo eilen näin, että meri on auki. Kun illalla tulin kotiin Pikkuisen luota, soitin ystävälleni ja sanoin, että nyt uimaan. Ja niin me auringon laskiessa uimme pitkään, tosi pitkään. Vesi on lämmennyt huomattavasti sitten viime kerran, jolloin vielä saimme harrastaa avantouintia. Nyt seuranamme oli rantaan pyrkivä pyylevä lainelautailija.

Pikkuruinen oli muutekseen ainakin yhtä ihana kuin ennen. Hyvän pääsiäislounaan jälkeen laitoin hänet vaunuihin ja otin Eppu-koiran hihnan päähän ja lähdin kävelylle. Pieni jokelteli ja jutteli ja hihkui ja nauroi. Ja pyristeli ulos pussistaan ja otti sukat pois ja heilutteli innoissaan pikku varpaitaan. Onneksi sain sukat jalkaan ja pussin kiinni vaunuihin, Pienellä oli taas hyvä ja lämmin olla ja pian hän sitten nukahtikin. Ja nukkui niin kauan kuin jaksoin kävellä.

Luonto on herännyt toden teolla. Nyt on kevät. Leskenlehtiä on paikka paikoin keltaisenaan, sinivuokot vilkuttavat silmää tutuilla paikoilla ja valkovuokotkin ovat ryöpsähtäneet kukkimaan. Puiden silmut ovat pulleina, joissakin aivan selvät hiirenkorvat. Kyllä kevät on ihmeellistä aikaa!

Pääsiäistä en ole oikeastaan viettänyt tänä vuonna ensinkään. Ellen olisi käynyt Matteus-Passiota kuulemassa kirkolla ja kuunnellut sen uudestaan radiosta seuraavana päivänä, en tietäisi että pääsiäinen olikaan. Tämä kevään ylitsepursuava poksahdus on ajanut kaiken yli.

Kuvat olen ottanut Marimekon 60-vuotisnäyttelystä. Nämä ovat taas ns. kiellettyjä kuvia. Sain huseerata kameroineni ihmeen pitkään, ennen kuin toimintani huomattiin. En tahallani rikkonut lakia (vaikka ajattelin, että saattaapi olla kiellettyä). Tämän lisäksi hiplasimme kankaita ja vaatteita, ja siitäkin meitä komennettiin. Nauroimmekin ystäväni kanssa, että pian heittävät meidät pihalle. Näyttely oli huikea aikamatka nuoruuteen; olemme Mari-sukupolvea.