En minä missään kaukana käynyt, ihan Tallinnassa vain. Yatäväni tytär antoi minulle kaksi etuuslippua Itämeren laivoile. Toisen annoin yhdelle ystävälle, joka käväisi miehensä kanssa Tukholmassa. Minä sain seurakseni kouluaikojen ystävän ja me päätimme tehdä kukkaroystävällisemmän matkan Tallinnaan. Itse matkasta A-luokan hytissä maksoimme 8,- kumpikin!

Tähän asti olen aina lähtenyt aamulaivalla, nyt lähtö oli illalla. Tässä ystäväni Helsingin satamassa laivan ulkokannella tupakalla. Länsisataman maisemat eivät houkuttele varsinkaan nyt, kun siellä myllätään maata ainakin ratikkakiskoille.

A-luokan hytti on ihan kuten ne muutkin: pieni - ainoa poikkeus taitaa olla ikkuna ulos merelle. Oli siitä kiva katsoa jäälauttoja ja lähtöjä ja saapumisia. Ja oli meillä televisiokin, mutta sen me huomasimme ihan liian myöhään.

Jotenkin olin odottanut, että laivalla on rauhallista ja väljää tähän aikaan vuodesta ja tavallisena arki-iltana. Mitä vielä, jengiä oli vaikka kuinka! Kaiken ikäisiä vaarista vauvaan. Ja laivalla ohjelmaa puolen tunnin välein; tanssia, karaokea, sikarin tekoa, kuubalaisia rytmejä jne. Me suuntasimme huolellisen ruokalistoihin perehtymisen jälkeen laivan venäläiseen á la carte -ravintolaan. Siellä oli kaunista (valkoiset liinat) ja rauhallista, hyvää ruokaakin: bliniä muikun mädillä ja kinuskikastikkeella kuorrutetut jäiset karpalot. Ruuan jälkeen jaksoimme vielä mennä sikariklubiin tupakalle ja drinksulle. Kanssamatkustajamme alkoivat olla kuka tukevammin kuka vähemmin tuiskeessa, joten me mummelit suuntasimme hyttiin.

Yö sujui rauhallisesti korvatulpat korvissa. Minä heräsin siihen, että ihoni oli kuin tulessa. Nousin rasvaamaan ja nukahdin jossain vaiheessa uudestaan. Liekö syynä lakanoiden pesuaineet vai kilpirauhasen muuttunut toiminta - jälkimmäinen on selvitettävä, sillä kutina vain jatkuu eikä Sibicortkaan auta.