Tänään menin oopperaan jo aamupäivällä: Wagnerin Reininkullan encore-esitys Metropolitan Operasta alkoi klo 11. Tavallisesti siihen aikaan vielä luen Hesaria kaikessa rauhassa. Ajoin ostoskeskukseen,hain latten ja kiiruhdin saliin. Se ei ollut täysi, mutta punainen matto oli levitetty ovelle ja tilaisuudessa oli peräti oopperaemäntä. Tästä huolimatta esityksestä ei tullut elämystä, vaan jonkin asteen pettymys. Jäin kaipaamaan aarioita, kohokohtia. (Kahvi oli hyvää, paikka ja istuin erinomainen.)

Kohokohtia kaipasin aiemmin viikollakin, kun kävin serkkuni kanssa katsomassa Sara-lehden tarjoaman elokuvan You Will Meet A Tall Dark Stranger.

Tapasimme neljältä ravintolassa, pöydästämme oli tällaiset näkymät. Ja pöydässä taas tällaiset:

Leffan käsikirjoitus ja ohjaus oli Woody Allenin, mutta nyt ei herra kyllä onnistunut. Kaikille henkilöille kävi kutakuinkin samoin (rakastuminen ja ero), vaikka he olivat sukua toisilleen (samaa perhettä). Täydellisen epäuskottavaa.

Onneksi edellisellä viikolla kummityttöni kanssa katsastamamme Kids Are Allright oli hyvä, siitä pidimme molemmat.

Ensi lumi "satoi" eilen, hyvä että ehdin saada kamerani esille, kun sade jo loppui! Möksällä Poika on vihdoin nostanut laiturin rannalle. Se kuulemma sujui ällistyttävän helposti. Lämmintä oli piisannut yöllä, vasta aamukuudelta olivat heränneet viileyteen ja pistäneet klapeja takkaan ja jatkaneet unia. Nyt taitavat saunoa mökkiranassa viimeistä kertaa tänä vuonna.

Edit. Varsinainen nautinto oli tänään, kun menimme ystäväni kanssa pitkästä aikaa mereen! Vesi tuntui kylmältä, ei saisi olla tällaisia taukoja, mutta olen kamppaillut pahan yskän kanssa. Ja mikä ihanuus: uimakoppi oli tuotu laiturille. Kyl meidän ny kelpaa talviuintia harrastaa, jee!