Tämän tien päähän ajoin lauantaina vesisateessa - tai alussa satoi vettä melkoisestikin, mutta täällä ei tullut tipan tippaa. Siellä odotti ystävä ja rantasauna. Saunottiin ja uitiin, istuttiin penkillä ja ihailtiin yhdessä kaunista kesäiltaa:

Peilityyntä oli. Maalauksellisen kaunista. Ja niin suloisen rauhallista. Suomen kesää parhaimmillaan. Aamu-uinnille emme sitten enää päässeet, sillä tuuli toi isoja sinilevälauttoja rantaan. Penkillä kuitenkin istuimme, käänsimme sen niin, että aurinko paistoi kasvoihin.

Iltapäivällä meidät kutsuttiin kahville ja siellä odotti mitä ihanin punaherukkapiiras. Kattaus oli kaikin puolin kaunis kuten oli kaikki muukin  siellä.

Emäntä kertoi, kuinka hänen kummityttärensä oli menossa Englantiin työmatkalle vuosia sitten. Matka kestäisi parisen viikkoa. Professoriperhe oli kutsunut hänet asumaan kotiinsa. Tyttö - aikuinen nainen - oli vielä moneen otteesen varmistanut, että varmastiko, kun niin pitkäksi ajaksi tarvitsee kortteeria. Hän vei tavoilleen uskollisena upeat tuliaiset: vanhan suomalaisen kauniin (tiedän, sillä minulla on samanlainen äidin tekemä mökillä) ryijyn ja marimekkoa. Ensimmäisenä aamuna mennessään aamiaiselle hän ihmetteli, kun pöydässä oli kattaus vain kahdelle, isäntäperheen emännälle ja isännälle. Vieraalle sanottiin, että hän voi mennä läheisestä kaupasta tms ostamaan aamiais- ja muut ruokatarpeensa.

Syksystä kertoili vanhan pihapöydän pinta, se oli koivunsiemeniä tulvillaan. Ajan patinan kaunistama se oli myös. Tuollaisen kun saisi.

Pihan suurissa pensaissa oli vielä paljon marjoja. Minä laskin, että yhdessä tertussa oli peräti 16 marjaa. Emäntämme kertoi löytäneensä jostakin jopa 18. Näitä sain rasiallisen mukaani. Ajattelin tehdä niistä kiisseliä, sillä sellaista sain tällä matkallani nauttia kerman kera!. Lapsuus tuli tietysti myös mieleeni, sillä äitini teki näistä herkullisia kakkuja.

Kesäkurpitsat sekä kukkivat että kasvoivat. Ne ovat suurta herkkuani: laitan niitä paljon ratatouilleen ja kesällä grillasin mökillä.

Syksyn värejä kaislikossa. Hylje kuulemma asustelee täällä ja näyttäytyy, kun jaksaa odottaa. Ei näyttäytynyt meille. Sen sijaan kuulimme hauskoja juttuja Boston-koirasta ja muistelimme, kuinka kävimme vuosia sitten saunassa ja uimassa taustalla keskellä pilkottavassa rantasaunassa, joka on rakennettu paljaalle kalliolle.

Moottoritietä posotin sataakahtakymppiä tänään ja yritin ehtiä ihailemaan komeita peltoaukeita. Tie oli liian hieno minulle, en tykkää mootttoriteistä, ne unettavat ja ovat tylsiä. Eikä mihinkään voi pysähtyä kauneutta katselemaan.

Kotona oli kuumaa ja ummehtunutta. Huomenna menen mummeilemaan ja vien itse tehdyn mustikkapiirakan.