Aamulla oli tahmea olo. kun piti olla kuntosalilla jo kello 9. Olin kuitenkin taas hyvissä ajoin, sillä ennen aherrusta on aina kiva jutella tiettyjen ihmisten kanssa. Vielä vuosi sitten menin aivan viime tipassa, kunnes kerran osuin "väärään" aikaan ja huomasin, että tänne kannattaa tulla varttia aiemmin. Kiertoharjoittelun jälkeen menin ystäväni kanssa avantoon:

Ja se teki hyvää, tahmeus ja kaikki kuona putosivat kylmään veteen! Onneksi niin, sillä soittorumba oli saada minut raivon partaalle. Terveyskeskuksesta piti saamani kopiot röntgenkuvista. Jonotin ja jonotin, välillä puhelu katkesi ja jonotin taas, kun vastattiin oli väärä paikka ja yhdistettiin uuteen ja taas jonotin. Nyt minulla on kopiot kuvista. Ja minulla on kaksi aikaa ortopedille (jonka luona kävin eilen), joka tuikkaa ranteisiini hyalgan-nimistä ihanasti puoleksi vuodeksi parantavaa ainetta. Ensimmäisen sain eilen, mutta se ei vielä tunnu missään - ei pitänytkään, vaan vasta toinen ja kolmas kruunaa kaiken. Olen niin onnellinen, että sain avun, rahan meno on kyllä kauhea. Mutta päätin pyhästi, että omaan hyvinvointiin nyt panostan ja unohdan kaikki ihanat vaatteet.

Lumikasoja on kaikkialla. Kotoa kun lähden autolla, pitää hiipiä varovasti tielle, sillä molemmin puolin on korkeat kasat. Tässä kuvassa komea keko bussipysäkin vieressä ostarin kupeessa. Ja taas sataa hiljalleen uutta valkoista, aika kivaa minusta.