Havaintoja tänään:

Lumet sulavat vauhdilla, silti monin paikoin kuljettava kieli keskellä suuta, ettei liukastuisi. Aamulla vielä yksi innokas pilkkijä jäällä. Samalla lenkillä näin, kuinka joutsenpariskunta lensi meren lahtemme yllä kohti sillan alla olevaa sulaa. Nyt ne ovat sitten myös täällä, ihanaa.

Koira on kai tottunut elämään luonani, kun ei hauku aamuneljältä Hesarin tuojaa eikä Hesarin kopsahdusta. Hienoa. Mutta kyllä hän pitää kiitettävästi vahtia ja murisee, kun näkee pihalla liikettä. Jonkinlaista eroahdistusta taitaa silti potea, koska haluaa aina syliin, kun hetkeksi vain istahdan. Ei hän sellainen kotonaan ole.

Olen imuroinut ja puistellut matot, pesukoneellisen vaatteita pesin. Kelpaa taas kotona viihtyä ja olla. (Koira - ihan pienikin - saa epäsiisteyttä aikaan enemmän kuin ihminen: on tassunjälkiä ja ulkoa tullutta hienoa hiekkaa, vaikka tassut aina sisään tultaessa suihkutetaan.) 

Koiran elämää koko elämäni. Täytyy vaihtaa levyä.