Tänään oli Se Päivä, jolloin taloyhtiössämme karkotettiin sokerimuurahaisia. Ja se tiesi valmisteluita: kiinteistä alakaapeista piti siirtää ruuat turvaan ja varmistaa pääsy nurkkiin. Olin ajatellut, etten tee juuri mitään. Mutta sitten, kun availin kaappejani ja siirsin tavaroita, tulin toisiin ajatuksiin: en voi antaa tuntemattomien ihmisten tulla kotiini ja nähdä komeroitteni salainen (villakoira- ym.)elämä! Siispä eilen illalla nostelin kenkalaatikoita makuuhuoneen ja eteisen lattioille. Laskin kengät ja kauhistuin määrää - en saa ostaa yhtään paria ainakaan viiteen vuoteen, ehkä en koskaan. Päivämäärältään vanhoja ruokatarvikkeitakin löysin ja muuta outoa poistettavaa.

Tänään kymmeneltä soi ovikello ja minä lähdin kahdeksi tunniksi evakkoon. Menin isoon ostoskeskukseen, missä tilasin mango-smoothien. Se oli aika hyvä, mutta taidan pitää enemmän vadelmasta. Luin molemmat iltapäivälehdet, ne talo tarjoaa. Sitten kävin kirjastossa lukemassa Olivian ja tämänpäiväisen Hesarin ruokasivut, sillä halusin tehdä Outi Pakkasen reseptin mukaisen kakun. Minulla sattui olemaan sekä kananmunia että raparperia, ja niitä molempia tarvittiin.

Kakku on tosi helppo tehdä ja valtavan ihana, suosittelen!

Olen syönyt siitä jo puolet ja varmasti pilannut hyvin alkaneen laihduttamisen (vaikka en mitenkään lihava ole mutta...). Olen nimittäin parina aamuna tällä viikolla painanut alle 60 kiloa ja se on historiallista. Carpe diem olkoon mottoni - ei huolta huomisesta, kun on tämä päivä ja _kakku_!