Alkuviikosta olin Lillanissa katsomassa yhden miehen, Robert Jägerhornin, esitystä. Kehystarinana on Hitchcockin julkaisematta jäänyt elokuva Number 8, vastuu todenperäisyydestä jätettiin savolaiseen tapaan yleisölle. Robert esittää pätkiä leffasta - tai ainakin yrittää. Hänen yhden miehen shownsa on viehättävällä tavalla kotikutoinen ja saa varmasti kyynisimmänkin katsojan puolelleen. Kaikki alkaa sujuvasti siitä, kun herra itse kehottaa sammuttamaan kännykät. Hän demonstroi tämän ja käärii  kännynsä huolellisesti folioon. Ja yks kaks paketti on tyhjä,  hän ruttaa folion ja heittää pois. Lopussa taas tästä rutatusta foliosta yllättäen löytyykin kännykkä. Yleisö viettää hurmaavan, kevyen ja ilkamoivan tunnin, joka pulppuaa mykkäfilmien mimiikkaa, chaplinimaista mokailutaituruutta, jännitystä ja katoamistemppuja. (HS)

Tänään Hesarissa kerrottiin myös, että Laila Hirvisaari on saanut Imatra-sarjansa päätökseen: Pihkovan kellot päättyy sotaan ja kärsimykseen. Olen lukenut kolme:  Kruunupuisto, Myrskyn edellä ja Grand Hotel ja tykännyt kovasti.