Torstai-perjantain olin pikkuista hoitamassa, kun äitinsä lähti tyttöjen kanssa lumilautailemaan Lappiin. Torstaina menin aikaisin, jotta saisimme kaikessa rauhassa taas tutustua toisiimme, ennen kuin jäisimme kahden. Toki Iskä on talossa voitaleipää hankkimassa, ja hänen tulonsa valaisi sitten pikkuisen kasvot oikein Naantalin auringoksi.

Kovasti on puolivuotiaassa hommia: ruokaa, vaipan vaihtoa ja unta jatkuvalla syötöllä. Oli kiinteää ruokaa ja oli vastiketta, hedelmäsosettakin. Ja lääkettä korvatulehduksen hoitoon. Kaikki meni hienosti ja toimeen tultiin mainiosti. Yhteinen leikkikin keksittiin: puhaltelin pikkuisen hiuksiin ja hän hymyili ja kikatteli.

Iskän jätin illaksi lapsen kanssa ja menin elokuviin katsomaan King's Speech. Nyt on minua hemmoteltu kahdella tosi hyvällä leffalla - ovat kyllä niin erilaisia kuin yö ja päivä. Tämä on hyvä, tämä on erinomainen ja näyttelijäsuoritukset aivan huippua. Tottakin tarina on eikä näistä asioista - änkyttämisestä siis -  historian kirjoissa kerrota. Suosittelen lämpimästi! Itse asiassa suosittelen molempia, sekä Black Swania että tätä. Ovat vuoden tapauksia, ihan varmasti.

Nyt olen kotona pikkuisen perheen koiran kanssa. Ulkoillessa minulla on aina biohajoava vihreä kakkapussi mukana, minne kerään jätökset. Olen molempina kertoina kauhistellut, kuinka välinpitämättömiä koiran ulkoiluttajia täällä on: kakkaa on aivan kamalan paljon katujen varsilla. - Kotona olen ahdistunut, kun tämä epeli istua napottaa edessäni koko ajan ja tuijottaa vaatien tilaisuutta hypätä syliin. Ei se omassa kodissaan ole yhtään neuroottinen, ihan koira vain. Komentosanojen ymmärtäminen on myös hakusessa. On tainnut emännältä ote lipsua pienen tytön myötä. Se suotakoon. Mutta nyt pikku lenkille ja sitten minä menen suihkuun hiuspesulle. Sen jälkeen laitan ruuan uuniin ja aukaisen punkkupullon, italialaisen Don Camillon.