Pitsoja syödessämme otin puheeksi erilaisen rahan käyttömme, että meidän täytyy sietää toistemme erilaisuus ja että minä en edes halua ajatella koko ajan rahaa, mitä mikin maksaa ja mistä mitäkin saisi halvimmalla. Ilma puhdistui ja pitsat maistuivat, jääkaapista otetut oluet tekivät tehtävänsä.

Selvisi myös, että vieraani eivät pitäneet Helsinki-päivästä. Niinpä annoin heidän viettää toiseksi viimeistä kokonaista päiväänsä haluamallaan tavalla: he istua nököttivät parvekkeella, toinen sudokuja ratkoen ja toinen kirjontatöitä tehden. Välillä aina nauttivat a nice cup of tea tai coffee. Itsekseen eivät uskaltautuneet minnekään, kuten tekivät esim. erään ystäväni amerikkalaiset vieraat.

Seurasaaren ajattelin miellyttävän heitä. Sinne tokavikana päivänä, vaikka sadetta ripsutteli. Ajattelin näyttää Otaniemen kampuksen samalla, mies kun on insinööri. Mutta silloin kohtalo puuttui peliin: liikennevaloista kääntyessäni edessä oleva Volvo yht'äkkiä pysähtyi - ja minä täräytin perään. Jarruvalotkaan eivät hänellä syttyneet. Kyyhkystä oli nuori mies väistänyt ja siksi pysähtyi, vaikka siinä sattui olemaan pysähtymisen kieltävä merkkikin. Nyt on tapahtumaselostus todistajalausuntoineen vakuutusyhtiölläni, päätös tulee aikanaan.

Seurasaari oli ja on ihana. Aina. Eikä se tuottanut pettymystä tälläkään kertaa. Sinne minulle ostettiin 5,- lippu, jotta pääsemme sisälle museorakennuksiin. Kaksi erityistä tapausta sattui. Eräässä talossa nuori ihastuttava vierailija otti 5-kielisen kanteleen syliinsä ja soitti suomalaiskansallisia sävellyksiä. Halla-taloon kiirehdimme kuuntelemaan Me Naiset -yhtyeen suomalaisugrilaisia lauluja. Vanhan talon pirtin hämyssä pidetty konsertti oli vertaansa vailla oleva päätös sekä Seurasaaren kierrokselle että englantilaisten vieraitteni kahden viikon Suomen matkalle.

Tarkoitukseni ei ole ollut moittia vieraitani ja esitellä omaa erinomaisuuttani. Olen yrittänyt selvittää itselleni heidän visiittiään. Olen tullut siihen tulokseen, että se oli aivan liian pitkä. Viikko olisi riittänyt. Ja vaikka he kuinka sanoivat, ettei heidän tarkoituksensa ollut tehdä cheap trip on your expense, niin vain kävi. Kun ajattelen ja lasken, mitä nämä kaksi viikkoa minulle maksoivat ja mitä heille, hiukkasen pyörryttää. Jossakin vaiheessa missasin jotakin, sillä kuvittelin heidän olevan vain reilun viikon. Äitsaaressa tuli totuus ilmi.

Luulin heidän olevan luontoihmisiä enemmän, he kun ovat näihin päiviin asti olleet partiotoiminnassa mukana. Niinpä minua ärsytti suunnattomasti, kun he mökillä - ihanan kauniin järven äärellä - istuivat nenä kirjassa melkein talon takana mutta ainakin selin järvelle. Minä aina tällään itseni niin, että se kaunis maisema on silmieni edessä. Luulin myös, että mies on mies, vaikka onkin englantilainen. Mutta ei, tämä oli paljon vaimoaan arempi: vaimo istui lungisti saunassa, sukelsi pää edellä laiturilta eikä inissyt hyttysen pistoista. Kaupunkikävelyt eivät väsyttäneet minua ollenkaan, heidät kyllä.

Ihmisinä olemme kovin erilaisia: minä tykkään nautiskella ihan omalla kustannuksella, he taas pidättäytyvät sellaisesta. Minä tykkään mennä rohkeasti uusia asioita kokemaan, he ovat matkustaneet kovin vähän. Minä kuulemma olen rebellious (kapinallinen!), he erittäin konservatiivisia eivätkä lähteneet minnekään itsekseen (vrt kallis bussi jne). He eivät saaneet sanaa suustaan, jos jokin asia ei mennyt heidän mielensä mukaisesti. Minulla taas on turhankin tarkat anturat ja vaistoan asiat. Pari kertaa otin kissan pöydälle ja ilmapiiri selkiytyi. Tästä tavastani vanha kirjeenvaihtotoverini, tämä naispuolinen yksilö, minua viimeisenä päivänä jopa kiitti. Selvisipä minulle heidän vierailunsa ansiosta myös, että Pojan englannin taito on mitä parhain :) Ei tämän kappaleen ole tarkoitus olla tällainen statement isolla, mutta en saa sitä nyt millään oikean kokoiseksi, joten olkoon näin.

Englannin matka on suunniteltava huolella ja toiveet kerrottava selkeästi.  Viikko heidän hoteissaan varmasti riittää, sen jälkeen voisimme olla jonkin aikaa jossakin kaupungissa siellä päin tai Lontoossa. Iloa ja spontaaniutta ei saisi unohtaa, nautinnoista puhumattakaan!