Otsikon oikeellisuudesta en ole varma, mutta tämän enempää ei saaresta riitä kerrottavaa ainakaan kuvin. Vietimme toisenkin päivän kaupungissa tuliaisia ostellen (en minä!), ilma oli alkanut viilentyä ja sateen todellisuus oli melkoinen. Ja vuorille ei äkkinäisen kannata huonolla ilmalla lähteä ajamaan. Meitä oli koko ajan askarruttanut Paseo Maritimo ja sillä oleva ravintola. Kaupungin kartassa ei ollut koko Paseota. Alueen kahdesta poliisista toinen lähti minua oikein kädestä pitäen neuvomaan, mistä suunnasta ne löytyisivät.

Tuossa sitä näkyy pätkä alhaalla edessä, vasemmalla San Sebastianin toinen uimaranta.

Edellisen kuvasin tämän ravintolan taustalla olevalta korkealta kiveltä, jonne vei kiviportaat talon takaa. Itse asiassa ravintola oli kuin Temppeliaukion kirkko: osittain kiven sisään rakennettu. Ja henkilökunta moitteettoman kohteliasta. Söimme lounaaksi vain alkupalat ja jälkkärin. Filotaikinan sisällä on saaren omaa juustoa:

Teimme illaksi varauksen, mutta emme menneet, vaan pakkasimme. Kipaisin noutamaan pizzat ja ne olivat tosi hyvät.

Vierasvenesatamassa oli ahdasta. Näkyi siellä olevan veneitä pohjoismaistakin.

Tyypillinen pariskunnan pitämä ravintola. Kävimme kerran ja mukavia caminoita olivat, niin mies kuin vaimonsa.

Johanneksenleipäpuu on ihana tuulessa, kun lehdet värisevät ja huojuvat kuin hame. Voi kunpa meilläkin olisi näitä!Kolumbus on saattanut kolkuttaa tälle ovelle. On se kaunis ja vanha. Nyt meni kirjan kannet kiinni, alkaa reality life eli jouluun valmistautuminen.