Hän on äitini äiti. Me emme koskaan ehtineet tavata, sillä hän kuoli jo ennen kuin vanhempani menivät naimisiin. Tämä taulu on maalattu vuonna 1941 ja käsittääkseni kohde noin ikäiseni, täytyy tarkistaa. Nyt se kehysliikkeessä puhdistettiin - siinä ei oikeasti ole tuota posken yli menevää viivaa.

Äitini mielestä hänen äitinsä oli lempeä ja harras kristitty. Kun Poika oli pieni, hän pelkäsi tätä taulua. Serkkuni, joka tapasi mumminsa noin nelivuotiaani muistaa seuraavaa: Oltiin tultu perheenä kyläilemään ja istuttiin lasikuistilla kahvilla. Serkullani oli uusi keltainen mekko. Häneltä kaatui vahingossa mehu ja mummi oli vihainen.

Minä pidän tästä ihmisestä, hän on kuin kotonaan olohuoneessani.

Edit. 16.9: Isoäitini on tässä maalauksessa 66-vuotias ja kuoli seuraavana vuotena. Kyllä on suuri ero ulkonäössä verrattuna nykyisiin 60+ ikäisiin!!!!