Eilen oli ihana pyöretkipäivä. Kävin kurkkaamassa ystäväni keväällä näyttämän vaikuttavan muistomerkin, jonka olemassaolosta minulla ei ollut aiemmin mitään tietoa:

Tämä rautaesirippu on huomaamattomasti kevyen liikenteen väylän varressa Espoonlahden rannassa. Se on Porkkalan alueen muistomerkki ja kertoo jälkipolville, kuinka 9.9.1944 solmitulla välirauhalla tästä aukeneva alue vuokrattiin Neuvostoliitolle 50 vuodeksi. Sotilaalliseksi tukikohdaksi. Se käsitti n. 1.000 km2 merialueineen.

Yhdeksässä päivässä sieltä evakuoitiin yli 7.200 suomalaista, n. 8.000 kotieläintä, koko peruna- ja viljasato, jopa osa heinäsadosta. Puomit laskeutuivat  28.9. Neuvostoliiton aikana aluella asui enimmillään 30.000 ihmistä. Maittemme välisten suhteiden lämmettyä aloitettiin syksyllä 1955 rauhanneuvottelut, joiden tuloksena portit aukenivat 26.1.1956 klo 15.00.

Oikeassa yläkulmassa näkyvän merenlahden yli johtava silta oli tärkein rajanylityspaikka, tästä on vain 20 km Helsinkiin, Suomen pääkaupunkiin.. Siinä oli vartioasema ja -torni; muistomerkki on käsittääkseni samoilla sijoilla. Minun kodistani fillaroi sinne alle 10 minuutissa. Neukkujen aikaan juniin vaihdettiin heidän veturinsa, pimennysluukut laitettiin ikkunoihin, ovet lukittiin ja vartiomiehiä astui junaan.

Muistan, kuinka keväällä tai kesällä 1956 perheemme teki automatkan tälle vapautetulle alueelle. Olin 11-vuotias, veljeni vuotta nuorempi. Muistan ennen kaikkea oman pelonsekaisen tunteeni, vaikka olin koko ikäni asunut aivan rajan tuntumassa. Muistan myös ne niin sanotut "ryssän sinisellä" maalatut oven pielet ja ovet, vierauden, vanhempieni varautuneisuuden, monet  hiljaiset ihmettelevät ihmiset.

Tietääkseni kaikki Porkkalan entiset asukkaat ottivat kotinsa ja tilansa haltuunsa. Se vaati valtavasti työtä ja kunnostusta. Surutyötäkin kaltoin kohdellusta omaisuudesta ja menetetystä ajasta. Tänä päivänä alueella on kukoistavia kauniita kyliä, kuten kuvassa näkyvät Kirkkonummi, Degerby ja Inkoo. Ystävälläni oli talo Porkkalan Hirsalassa ihanan luonnonkauniilla paikalla.

Vasta tämä rautaesirippu iski tajuntaani sen, kuinka näin lähellä maamme tärkeintä kaupunkia, aivan keskellämme oli kahdentoista vuoden ajan entisen vihollismaan sotilastukikohta.