Pihkuran pihkura, tämänpäiväinen Metropolitanin oopperan 2. encore Ifigeneia Tauriissa ei sitten onnistunut vakiteatterissani. Ennätyssuuri yleisö istui ja odotteli alkua, ensin hiljaaa mutta sitten keskustellen. Suklaatakin jaettiin ja kovasti pahoiteltiin Finnkinon taholta. Vajaan tunnin kuluttua luovutti niin yleisö kuin esittävä tahokin. Mutta ei niin paljon pahaa ettei jotakin hyvää: saan lipun hinnan tililleni, meilitse minulle kerrotaan uusinnasta joka on ilmainen, sain lisäksi yhden elokuvalipun jonka voin käyttää koska haluan. Ja ehdin vielä kaupan kautta kotiin seuraamaan Oslon kisojen naisten 30 km:n hiihtoa!

On tässä kylttyyriä ihan riittävästi harrastettu, eipä silti. Eilen olin serkun kanssa katsomassa K. Kvarnström & Co./Helsinki Dance Companyn upeaa tanssia - suorastaan rakastan katsella tätä ryhmää, he ovat niin taitavia! Nyt oli tänään ensi-iltansa saavan Youmakeme-esityksen harjoitukset. Koreografia taattua Kenneth Kvarnström-laatua. - Minä en ole ensinkään tanssillinen, mutta nämä lahjakkuudet sytyttävät joka kerta ja näissä harjoituksissa on aina suurin osa yleisöstä nuoria kauniita tanssijoita, jotka istuvat - kuten minä - hiirenhiljaa ihaillen. Tällä kertaa erikoisinta oli, että yhdessä tanssissa he myös "lauloivat". Ja asuna oli jokaisella mustat pitkikset, lyhyt mekko ja pitkät mustat hiukset, joita moshasivat rocktähtien tapaan. Kaikkia meitä nauratti.  - Ja sitten yhdestä kappaleesta, Gloomy Sunday, saimme kolme versiota niin musiikillisesti kuin tanssillisestikin.

"How many times can you play the same music, without getting bored or just falling asleep? Can we use the same song in different settings? We decided to use Gloomy Sunday performed by different artists. When are you on, when are you off? How fast can the dancers change into performance mood? - Add some magic and we get poetry in motion."

Ja lisää lainausta esitteestä: "4.356 steps, wigs, some old tunes, school uniforms, five dancers, two beams, a white dance floor, a dead sheep, 27 lifts, singing, emotions, subconscious levels and some other stuff..."

Tätä he lähtevät viemään Eurooppaan, Saksaan, Itävaltaan ja Ruotsiin.

Viime lauantaina näin Kansallisteatterissa Fjodor Dostojevskin klassikon, Idiootin. Ja olin myyty! Hannu-Pekka Björkmanin ruhtinas Myskin oli loistava: hullu, hyvä ja paha, hurja. Koko esitys oli varmasti yhtä runsas kuin paras venäläinen sakuska-pöytä! Tämä versio päihitti mennen tullen noin vuosi sitten näkemäni Kaisa Korhosen ohjauksen, josta pidin kovasti. Se oli hillitty ja hallittu, hienostunutkin - tämä taas äänekäs, runsas, mielipuolinen, loistava!

Piti ihan tulla lisäämään torstainen teatteri, jonka vallan tanssin hurmassa unohdin eli Pohjantähti 2011. Se pohjautuu osittain Väinö Linnan trilogiaan, osittain haastatteluihin ja osittain - tai suurelta osin - ohjaajien lisäyksiin, näkemyksiin tästä ajasta kontra Linnan aika. Näytelmä pyrkii mielestäni vastaamaan siihen keitä me olemme, mistä tulemme ja minne menemme. Mutta ei oikein onnistu. Tehtävä on ainakin tälle esitykselle liian vaikea. Ja koko näytelmä kovin sirpaleinen, silti olen onnellinen että näin sen. Onhan tämä Kansallisteatterin uuden pääjohtajan, Myllyahon, ensimmäinen "oma" näytelmä, osaksi hänen ohjaamansakin.