Niin se vain on, että naisena olemista en vaihtaisi. Vaikka olen tullut jo siihen ikään, jolloin nainen muuttuu näkymättömäksi (ts. miehet eivät enää "näe").

Tänään on meillä ollut taivaallisen keväistä. En voi sanoa, että kesäistä, sillä merellinen tuuli oli aika viileää. Sen totesin, kun lähdin tämän vuoden ensimmäiselle pyöräretkelle kohti Suvisaaristoa.

Mutta sitä ennen piti herätellä pyörää: kumit olivat talven aikana tyhjentyneet. Viikolla olin ostanut pumpun ja nyt pumppasin ja pumppasin ja hiki tuli, mutta kumit eivät täyttyneet. Kävelytin pyörän huoltoasemalle ja seurasin - luvan kanssa - miestä hänen laittaessaan autonsa pyöriin ilmaa. En sitten kuitenkaan osannut tai saanut mitään tuntuvaa tapahtumaan. Tämä mies sitten tietysti laittoi takapyörän kondikseen. Onneksi siihen tuli toinenkin mies autoineen, joka hoiti etupyörän. Hän vain naureskeli ja sanoi, että tämähän oli hyvä juttu, osaa nyt laittaa ilmaa tyttären pyörään. Ei ole avuliaisuus minnekään herrahenkilöiltä kadonnut!

Vähän jännnitti, onko tuttu kesäkioski sillan kupeessa auki. Ja olihan se:

Jätskiä syödessäni salmesta ohi porhalsi kaksi moottorivenettä ja yksi kanootti. Seurakseni jätskille tuli ikäiseni moottoripyöräpariskunta, molemmilla omat motskarit  ja hienot nahka-asut, hiuksissa harmaata. Seuraavassa niemen kärjessä menin ihastelemaan purjelautailijan ja purjeveneen kohtaamista:

Chydeniusta lainaten: niin kaunis on maa, niin korkea taivas.