Katselimme Pantterin kanssa tahoillamme ohjelmaa sveitsiläisistä lampureista ja heidän mustapäälampaistaan. Minä ainakin olin aivan myyty seuratessani yhden perheen elämää Oberwallisissa. Oli ihan pakko hakea kamera ja ottaa tv-ruudulta taas kuvia (jos vaikka Alppiruusu ilahtuisi - vaikka eiväthän nämä maisemat ole hänelle mitään uutta ja ihmeellistä).

Erityisesti jäi mieleeni, kun mustaviiksinen lampaan kasvattaja istuskeli vuoren rinteellä paimenessa. Siinä hän totesi, että monet matkustavat tuhansia kilometrejä vain nähdäkseen tämän - kuinka totta! En tiedä, mitä lampaat elinympäristöstään ajattelevat, mutta innoissaan ne kiipesivät vuorta ylös kohti kesälaitumia:

Ja piti perheen komea poikakin työstään lampaiden parissa. Isän kanssa yhdessä he hoitivat 70-80 lammasta. Tuleva vaimo ei saisi olla mikään pimu, mutta kyllä ulkonäölläkin olisi merkitystä, sanoi hän:

Naiset vaikuttivat paljon miehiä moderneimmilta. Tässäkin perheessä äiti ymmärsi nuorison muuttuneet tarpeet ja halun elää toisin kuin vanhempansa. Äiti myös olisi halunnut matkustaa, kun mies kaipasi jo Itävallan matkallakin kotiin.

Kylän miehillä tuntui olevan vahva side, yhdessä lampaita hoidettiin paljonkin ja yhdessä aikaa vietettiin. Ruokaakin he laittoivat vuoristomajassa.