Palasin mökiltä jo lauantaina, Poika ja S tulivat ja perivät lämpimän mökin - olen niin onnellinen, kun ovat alkaneet viihtyä siellä - ja jonkin verran ruokaa (ja juomaa). Ihanaa siellä oli, vaikka säät eivät meitä suosineet; satoi ja tuuli, ilma kyllä oli vuodenaikaan nähden tosi lämmin. Kuvittelin myös tulevani kotiin ämpärit ja korit täynnä kaikenmaailman sieniä, vaan toisin kävi. Jostakin kumman syystä me emme osuneet rouskukeitaille, kantarelleja sentään saimme ja oikein kromosomikokoisia! Liekö karhu vai naapurikaupungin autoilevat ihmiset metsät puhdistaneet, trafiikkia on kuulemma ollut ja paljon. Myös lähimetsissä asustelevan karhun kohtasi mökkinaapurimme sieniretkellään. Ja siellä hyvin lähellä kävelimme myös me, onneksi karhu pysytteli näkymättömissä.

Mökin valkea katto on tosi kaunis ja valaisee paljon. Katto ja takka muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Maalari vielä sanoi, että jos keväällä on jotakin toivomisen varaa, hän tulee ja korjaa samaan hintaan. Hienosäätöä täytyy keväällä tehdä, se on varma. Ja ulko-ovi maalattava!

Saunomista en meinannut malttaa lopettaa ollenkaan! Ensinnäkin oli niin mahtavan kaunis ja lämmin ilta, vesi lämmin (16 astetta) ja saunan löylyt pehmeät. Ulkona voi kaikessa rauhassa vilvotella ja katsella järvelle. Liiketta siellä oli tosi vähän, pari vesilintua ja yksi uskollinen kalastaja.

Kyynel tuli silmään, kun mökille hei-heit vilkutin. Ja toisen kerran, kun haudalle vein kanervan ja sytytin kynttilän. Kaikkia rakkaita voi nyt vain ikävöidä ja odottaa uutta kesää.

Tänään kuntosalin jälkeen uimme ystäväni kanssa meressä tooosi pitkään ja sen jälkeen "otimme aurinkoa" kiireettä laiturilla. Mikä ihana nautinto! Vesi päiväkirjan mukaan siellä 14-asteista, pikku hiljaa lähestytään oikeita lämpötiloja.