Olen ollut neljä päivää "lomalla" länsi-Suomessa hyvän ystäväni kesäpaikassa. Huristelimme sinne uutta Turun moottoritietä pitkin ja ihastelimme - vai ihastelimmeko sittenkään - niitä monia tunneleita, joista pisin oli peräti 2,3 km. Aika tylsä se tie olisi ollut yksin autossa istua, kun mitään ei näkynyt, vain vaihtelevasti erilaisia tienvarsiseinämiä. Niistä yksi oli kovasti mieleeni: se oli koottu nipuista kiviä (ikäänkuin motteja ristikkokehikon sisällä), jotka oli laitettu kauniisti päällekkäin korkeaksi seinämäksi ja edessä eräänlainen kivipilari niistä samoista aineksista. Yksi hyvä puoli tuossa tiessä kuitenkin on: sen varrella ei ole ensimmäistäkään mielenkiintoista pysähdyspaikkaa, joten tulee halvaksi ja nopeaksikin siirtyminen.

Perille päästyämme odotimme näkevämme ihanan kukkivan pihan, kaikki ne isot omenapuut kukassa. Mutta ei vielä, ehkä ensi viikolla.

Ennen kuin aloimme hommiin, siis saunan siivoukseen, nautimme aitoa shampanjaa ulkona auringon paisteessa. Nautimme myös kaffet kera satukakun, ja hyvää oli ja hyvä oli olla lintujen laulua kuunnellessa.

Vanha sauna odotti rannassa. Aikapäiviin ei näin lähelle vettä ole saanut rakentaa. Sisältä löytyy ihana, vanha Aito-kiuas, sen kun hyvin ja rakkaudella lämmittää, saa seuravana aamunakin löylyt, sellaiset ihohuokoset avaavat höyryiset.

Saunan yhdellä seinustalla on vanha kaunis penkki. Emännästä ei ollenkaan hyvä, mutta minusta kovin kuvauksellinen.

Toinen, uudempi penkki, odottaa maisemien katselijaa tai uimaria vilvoittelemaan.

Keltaiset rentukat vilkuttivat silmää rannassa.

Punainen huussi on sisältä vaaleansiniseksi maalattu, sillä sen uskotaan pitävän kärpäset loitolla. Minä en tähän usko, vaan maalasin omani valkoiseksi.

Tällaista näkymää saa huussissa istuskelija ihailla. Ja tällainen valkovuokkomeri ympäröi kaikkialla:

Vanhaan, isoon omenapuuhun on laitettu keinu lapsenlapsia varten: