Olipas kiva leikkiä turistia Tukholmassa. Otettiin serkun kanssa kuvia oikein nuoruuden innolla. Tukholmassa oli ihana aurinkoinen pakkaspäivä, kun aloitimme kävelymme kohti Itä-Aasian museota ja siellä esillä olevia kiinalaisia terrakottaihmisiä.

Liput liehuivat ja koko kaupunki oli pukeutunut jouluun: adventtikynttilöitä oli taas paljon ikkunoissa, samoin kuusenoksia ja muuta koristetta. Drottningsgatanin yllä oli komea rivi kristallikruunuja:

Kuningatarta ei kyllä näkynyt, ei liioin kuningasta. Taitavat nuolla haavojaan linnan saleissa, kun saivat ikävää julkisuutta tässä taannoin julkaistun kirjan sivuilla.

Kruunua kuitenkin pääsimme hiplaamaan ihan lähietäisyydeltä.

Tuonne luolaan oli mentävä, jos mieli nähdä terrakottaukkeleita. Sisäänpääsy oli 150 SEK. Tämä luolasto oli kaivettu maanpuolustukselliseen käyttöön 1940-luvulla ja nyt se oli ensi kertaa museona. Tilat toivat mieleen Retretin Savonlinnan kupeessa.

Tässä ihmisen kokoisia terrakottamiehiä Ensimmäisen keisarin ajalta, siis noin 200 vuotta eKr. Aika poikia ne olivat näitä tekemään: heillä oli muistaakseni 10 erilaista päätä ja kahdeksan erilaista ylävartaloa, ja niitä ja muita osia eri lailla yhteen liittämällä he tekivät kuin liukuhihnalla suuren terrakotta-armeijan. Äitini oli 80-luvulla Kiinassa ja he olisivat menneet näitä katsomaan, mutta silloin Tienanmenin aukiolla syntyneet levottomuudet estivät sen.

Ensimmäisen keisarin aikana Kiinassa kehitettiin yhtenäinen raha, pituus- ja painomitat. Eläimet olivat ihan samanlaisia kuin nytkin, sillä haudoista oli kaivettu sikojen, lehmien ja kanojen näköispatsaita. Olipa heillä jopa sairaaloista tuttu "sorsa"!

Han-dynastian aikaan - noin 200-6 eKr - haluttiin kaiketi olla erilaisia, joten he tekivät minihahmoja. Useimmat olivat miehiä, mutta oli joukossa pari eunukkia ilman sukupuolielimiä ja sitten yksi naisratsastaja:

Hevonen taisi karata jonnekin ja kovin olivat naisen posket pulleat. Sinänsä oli ihmeellistä, että oli löytynyt naisfiguuri - siinäkin mielessä kiinalaiset olivat tuolloin olleet hyvin edistyksellisiä.

Luolasta aurinkoon ja joulutorille vanhaan kaupunkiin aivan eri maailmaan. Vasemman puoleissa kojussa myytiin aitoja mistelinoksia. Jotkut parit menivät mistelin alle ja suutelivat. Minä ostin kolmihaaraisen ison kynttilän, jota olin tullut hakemaan. Ja kaksi pientä savitonttua tarjoiluastioiden reunalle.

Nämä kaksi torin äärellä olevaa taloa veivät minut suoraan Amsterdamiin. Siellä tällaisia on kadut väärällään. Nälkä alkoi jo olla ja ruokapaikkaa etsimme.

Tänne emme kuitenkaan menneet, vaikka kutsu oli hyvin houkutteleva. Me menimme syrjäiselle pikku kujaselle:

Siellä oli nurkassa rekvisiittana haarniska. Cafeta piti mukava nuori nainen, hänellä oli neljä pikkuista pöytää. Söimme hyvät piirakat kera salaatin ja kahvin.

Sillä aikaa oli alkanut sataa lunta ja sade vain yltyi ja sakeni, kun kävelimme kohti Centralstationia ja bussia, joka veisi meidät laivalle. Illalla söimme a la carte -ravintolassa oikein hyvin ja hyvää ruokaa, edellisillan buffet oli suuri pettymys ja ruoka suorastaan ala-arvoista ja laatuun nähden todella kallista. Kyllä matkailu on mukavaa, vaikkei tämän kauemmaksi pääsisi!