Tunti sitten tulin kotiin - tai paremminkin minut tuotiin kotiin. Olen ollut torstai-illasta alkaen mummeilemassa. Tänään työn touhussa jo heti aamusta ennen seitsemää.

Paljon luimme kirjoja, lapsi suorastaan rakastaa niitä. Monta tuntia katsoimme tätä Maisa-kirjaa, missä hän aina jaksaa ihastella perhosia ja leppäkerttuja! Syliteltiin paljon ja minua kovasti komennettiin milloin minnekin, tietysti lapsonen sylissä.

Aamupuuro meinasi mennä lekkeriksi, mutta ns. juoksupuurona (vrt. juoksukalja) se sitten loppujen lopuksi meni. Päiväruuasta ei hän oikein piitannut - se oli janssonin kiusausta - mutta tämä päärynä taas meni vikkelästi. Ja sitten kun Iskänsä tuli kotiin, niin kala taas maistui.

Illalla liikennekaaos oli jo ohi ja matkanteko oli sujuvaa. Kamalia onnettomuuksia on tänään ollut "säästä johtuen". Minusta syy on useimmiten ratin takana: ajovälit ovat aivan liian lyhyet ainakin täällä pääkaupunkialueella ja vauhti olosuhteisiin nähden ihan liian kova.