Olipa ihmeellinen viikonloppu! Kiirettä perjantai-aamusta tähän iltaan. Perjantaina lukupiiri tapasi taas muutaman kuukauden tauon jälkeen. Kokoukseen ehdimme Pantterin kanssa hiukan muiden jälkeen, koska hänen junansa oli myöhässä. Lukutehtävänä oli Anne Enrightin Valvojaiset, oikein hyvä, mielenkiintoinen joskin synkkiä salaisuuksia kätkevä kirja. Parit kirjoitustehtävät ehdin kuunnella, kun minun jo piti lähteä ottamaan vastaan omaa vierastani.

Näistä Ranskan vuosien vesiväritöistä pidin eniten. Ne olivat herkkiä tuokiokuvia arkisten askarten ääressä

Hänen kanssaan meillä oli kaksi tärkeää menoa. Ensinnäkin teatteri, Peter Franzenin kirjan pohjalta äsken ensi-iltansa saanut teatteriesitys Tumman veden päällä. Olipa taas erikoinen ja erilainen tämä: estradille lattialle oli rakennettu Kemin kaupunki pienoiskoossa sellaisena kuin se oli Peterin lapsuudessa, sen välittömässä läheisyydessä näkyi ikkunan takana oleva kodin keittiö ja kaiken yläpuolella valkokangas. Tunsin olevani enemmän elokuvissa kuin teatterissa.

Idea oli, että katsojan silmät olisivat yhtä kuin pikku-Peten silmät, että näkisimme hänen tavallaan kotona vähitellen pahemmaksi ja pahemmaksi muuttuvan väkivallan ja kotielämän yleensä. Näimme kyllä, mutta ainakin minusta Pete jäi ulkopuoliseksi koska häntä ei juuri näkynyt - pikemminkin tuntui, että seurasin 3-henkisen perheen (äiti, isä ja sisko) elämää.

Lavalla tumma-asuiset kuvaajat häärivät kameroineen ja nämä kuvat näimme kankaalla. Molemmilla reunoilla soittaja-näyttelijät puhuivat lasten, enimmäkseen Peten, repliikit.  Vaikea tätä kokonaisuutta on kuvata, olipahan taas uusi tapa kertoa tarina. - Pidimme vieraani kanssa esityksestä paljon, olimme sanattomia jonkin aikaa. Suosittelen lämpimästi!

Kotielämää kuvaavat taulut ovat todennäköisesti 1:1 oikeita sisustuksen suhteen. Raikkaat värit ja valoisuus, herttaiset lapset leikeissään olivat Larssonin taiteen tunnusmerkkejä.

Toinen tärkeä meno oli Carl Larsson Ateneumissa. Hänen kuvissaan lapset leikkivät ja elämä  on harmonista. Koti oli kaunis kuin koru, eikä vähiten Karin-vaimon ansiosta. Perhe-elämän idylli on kai verrattavissa blogien idylliin; emme mekään kaada tänne ongelmiamme ja sotkuisia nurkkiamme, tarjoamme vain kauniita (valo)kuvia. Nyt on Larssonin taide nähty, eikä se oikein koskettanut.