Kirjoitanpa uusiksi ajatukseni, jotka onnistuin heittämään taivaan tuuliin: Aamulla pakkasta yli 24 astetta, puoliltapäivin 20. Kaunis aurinkoinen vaalipäivä. Lehdestä luin, että vain 12 prosentilla maailman ihmisistä on oikeus valita oman maansa johtaja. Minä olen ääneni antanut ja pian saan jännittää, kummasta hyvästä ehdokkaasta tulee uusi Suomen tasavallan presidentti.

Kuin alkusoittona tälle päivälle toimi eilinen näytelmä, Sylvi ja Anita. Se kertoo kahden naisen henkilökohtaisesta suhteesta Urho Kekkkoseen. Se kertoo rakkaudesta, jota varjosti valta ja se julkinen huomio, mikä aina kuuluu poliittiseen valtaan. Heidi Herala Anita Hallamana, Urkin pitkäaikaisena rakastettuna, oli loistava! Hän jätti suvereenisti varjoon Eeva-Liisa Haimelinin (joka on Sylvi Kekkosen sisaren tytär ja täten aika lailla sukunäköinen) esittämän Sylvin, kuten kävi oikeassa elämässäkin. 

Kun Kekkonen teki valtiovierailun Jugoslaviaan, muistan kuinka lehdissä hehkutettiin Urkin liehitelleen Titon uhkeaa vaimoa, Jovankaa. Näytelmän mukaan juuri tuolloin, vuonna 1963, syttyi Urkin ja Anitan rakkaus. Kaksi unetonta vietti pari aamuyön tuntia presidentin sviitissä, adjutanttikin ajettiin pian käytävään. Rouva Hallama oli mukana Sylvi Kekkosen seuranaisen ominaisuudessa. 

Jaakkko Hallama oli diplomaatti, jonka yksi tärkeimpiä pestejä oli toimiminen suurlähettiläänä Moskovassa, minne Urkki pariskunnan lähetti ja pian katui, kun mm. päivittäiset puhelinkeskustelut Anitan kanssa pahasti vaikeutuivat neuvostosysteemin takia.  Urkki arvosti Jaakko Hallamaa, mutta en tiennyt, että hän oli jo tuolloin hyvin sairas mies. Kotimaahan valitettiin, ettei suurlähettilään puheesta saa selvää. Anita Hallama hääräsi näin ollen kahden edestä ja mikä oli häärätessä, kun puhui sujuvasti venäjää. 

Toisella puoliajalla draaman kaari lässähti. Mutta niin lässähti oikeassa elämässäkin: Hallamat komennettiin takaisin Helsinkiin, Sylvi kuoli ja Urkin dementia eteni. Jäljelle jäi Anita Hallaman muistelmat, Sydämen kieltä sydämelle. Urkin kirjeet hän hävitti, mutta siteerasi niitä kirjassaan. Panu Rajala on kirjoittanut hyvän näytelmän kaikkea olemassa olevaa taustatietoa hyväksi käyttäen. 

Näin kirjoitti Anita Hallama kirjassaan: "Neljä ihmistä oli selvillä siitä, mitä tapahtui; kaikki omista syistään hyväksyivät sen ja jopa tietoisesti - tai tiedostamatta . toimivat siihen suuntaan, että yhteydenpitomme Urho Kekkosen kanssa jatkui. Ei sellaista asetelmaa voi ymmärtää kukaan muu kuin sellainen, joka siihen on itse joutunut - eikä ehkä kaikilta osilta hänkään."