Apeus on illan kuluessa vallannut mieleni. Varoittamatta ja ilman syytä. Kyl mie syyn tiedän, se on tuolla otsikossa. Mielialaani sointuu hyvin radio1:n kirkollinen musiikki. Veljeni sitten ilmoitti lyhykäisesti olemassaolostaan, kun olen muutaman päivän yrittänyt hänet saada kiinni. Vastauksensa oli ytimekäs "ok" kera osoitetietojen. Hyvä, pääsen hoitamaan Äidin asiat siihen siunattuun loppuun.

Poika käväisi syömässä töitten jälkeen. Olin varannut isot entrecote-pihvit, painoivat yhteensä lähes 800 g. Minä söin pienen nurkan ja Poika loput. Meni just oikein.