Meidät oli taas suggeroitu uskomaan, että voitamme Euroviisut tai että Paradise Oskar on ainakin kymmenen parhaan joukossa. Näin ollen menin täysin tähän hypetykseen mukaan, suurin odotuksin. Ja varmistin moneen kertaan, että kun kisat alkavat kello 22, olen valmis.

Axel alias Paradise Oskar aloitti pippalot, ja ihan hyvin aloitti. Rennosti ja suomalaisen konstailemattomasti. Kauniisti silmiin(i) katsoen. Uskoni menestyksestä oli varma. Tämä oli kaunis esitys, jonka sanoma on tärkeä. Niissä muissa ei ollut sanomaa eivätkä ne juuri poikenneet toisistaan. Tärkeintä oli ylöspano, se miltä näyttää. Näin on ollut jo pitkään. Ei siis ihme, että monista vanhemmista viisuista on tullut ikivihreitä. Heti tulee mieleeni ainakin Lintu ja lapsi, Nonoleta, jotkut irkkubiisit, olisikos yksi niistä ollut What's another year,  ja tietysti Waterloo.

Ja sitten Azerbaidzan vei voiton - ruotsalaisella - popilla! Ruotsin poika, Erik Saade, oli kolmas, Italia toinen. Ja missä oli Suomi ja Oskar? Vasta sijalla 21. Laiha lohtu oli tieto, että Paradise Oskar oli oman karsintasarjansa kolmanneksi suosituin samoin kuin lehdistön suosikki.

Minne hävisivät Oskarin ihailijat? Miksi eivät häntä äänestäneet? Oliko sittenkin niin, että ensimmäinen esitysvuoro koitui kohtaloksi? Näitä mietin, kun ajattelin, mitenkä olisi säväyttänyt jossakin siellä puolivälin tuntumassa kaiken hillumisen ja tötteröhattujen välissä hiljentyä Oskarin sanomaan ja persoonaan.

No, tänä iltana otetaan revanssi!