Istuskelin kaikessa rauhassa kylpytakissani kulmien kestovärjäys päällä, dokumentti Hildegard Knefistä oli Teemalta juuri loppunut, kun säikähdin siihen, että joku tuli sisään. Hetki sitä ennen oli ovikelloa kilautettu niin, etten ehtinyt edes nousta tuolilta.

Sisään tuli odottamattomia "vieraita", Poika ja S. He olivat eräänlainen pelastuspartio Bernard ja Bianca, jonka kummityttöni L oli lähettänyt tarkastamaan, onko jokin hullusti. Aamulla näet tyhjensin telehfoonista saapuneita viestejä ja yhden kohdalla hiukan käsi oli lipsahtanut ja sipaissut kohtaa "soita L". Känny oli jäänyt yön jälkeen äänettömälle - kiitos Pantterin! - joten en kuullut niitä L:n kahdeksaa soittoa enkä liioin Pojan soittoa ja viestiä.

Olipa mukava lauantai-iltapäivän yllätys! Pyyhin mönjät kulmakarvoista ja keitin kahvit. Heidän lähtönsä jälkeen pistin simmarit päälle ja vähän muutakin ja ajelin rantaan uimaan. Oli ihanan tyyni ja lämmin, ilma ja merivesi samat kymmenen astetta. Uin taas oikein kunnolla laiturin ympäri ja hiukka päälle, polvi ei tällä kertaa tykännyt ollenkaan, mikä nyt suuresti ihmetyttää.