Oikeastaan jo eilisilta oli ihana, sillä lukupiirin ystävä sähkömiehineen tuli liittämään vanhan kattokruununi sähkövirtaan.

Mutta ensin hän piipahti Biltemassa hankinnoilla. Sillä aikaa me "tytöt" juttelimme viininlasien äärellä. Kaikenlaista kamalaa oli ystävällä kerrottavana: 13-sivuinen reklamaatio pankkiin ja hammasremontista oli myös joutunut valittamaan potilasturvalautakuntaan.

Kauniisti - melkein liian kirkkaana, vaikka nuo lamput ovat vain 15 Wattiset - kruunu valaisi, kun työn päätteeksi kahvittelimme. Pojalle jäi siirtokannen kiinnittäminen (ja siinä samalla sähköjohdon kiristäminen), kunhan ensin löydän sähköliikkeeseen. Hyllyllä somia kuvia Pojasta pienenä valokuvamallina. Ne ovat aina seuranani, kun ruokapöydän ääressä istun :)

Tänään aamulla imuroin, kun aurinko esitteli kaikessa komeudessaan lattialla leikittelevät villakoirat. Sitä ennen vaihdoin lakanat, illalla on sitten nautinnollista pujahtaa puhtaisiin.

Ulkona on ollut koko päivän kaunis pakkassää: aamulla mittari näytti 14 ja ulos lähtiessäni 12 astetta. Kiipesin rantakallioille ihastelemaan auringossa kylpevää maisemaa, merta pilkkijöineen, hiihtelijöineen, kävelijöineen. Seurakseni nousi vastamäestä ikäiseni nainen, niisti nenänsä, viskasi paperinenäliinansa hankeen ja hautasi sen. En voinut olla sanomatta, että roskikset on keksitty. Hän vastasi siihen, että kyllä se sinne maatuu. Johon minä, että niinhän ne kaikki sanovat. On meillä molemmilla mukavaa keväällä tällä samaisella kauniilla kalliolla ihailla ympärillämme leviäviä "maatuneita" roskia.

Takaisin kävelin meren jäätä pitkin. Ilmaisu hiukan ontuu, sillä oikeammin harpoin sohjossa toisten jälkien päällä. Vesi on heti lumen alla jään pinnalla:

Mutta kaunista oli. Tuo kuvan pilkkimies kertoi, että pikku ahvenia nousee, muttei kovin hyvin nyt kun aurinko helottaa.