Suomi-Tsekki jääkiekkko-ottelu on alkanut ja minä en uskalla katsoa sitä. TV on tietysti auki ja minä kuuntelen ja ryntään heti katsomaan, kun jotakin kamalaa tai kauhean hyvää tapahtuu.

Mutta eilen olin elokuvissa ja illalla vielä katsoin toisen. Näin Water for the Elephantin. Se oli ainoa mahdollisuus lähimmässä leffapaikassa ja menin aikalailla epäilevin mielin. Minun oli näet nyt käytettävä vapaalippuni, jonka sain silloin, kun Metropolitan Oopperan esitystä ei saatu pyörimään.

Ihmettelin sitä ihmismäärää, joka jonotti lippuluukulla melkein keskellä päivää, kello 15. Tänään Hesarista selvisi, että eilen oli viimeinen käyttöpäivä joululahjalipuilla ja Helsingin Tennispalatsissa oli ollut valtavat tungokset.

Ja mikä parhainta, pidin näkemästäni. Elokuvassa oli varmasti sirkuksen alkuaikojen historiaakin mukana, draamaa ja jännittäviä käänteitä yllin kyllin ja kaunis rakkaustarina sekä hyvin toisilleen sopivat näyttelijät. Kauniit sellaiset. Elokuvasta jäi hyvä mieli, hyvät voittivat.  - Ja teema senkun jatkui illalla kotona, kun katsoin vanhan tutun Will Huntingin. Siinäkin hyvyys palkitaan.

Tänään kotonani tehtiin historiaa, kun ystäväni Pantteri järjesti kolmikanta Skype-puhelun: Alppiruusu Sveitsistä, Pantteri jostain päin Pirkanmaata ja minä, Heili, Uudeltamaalta.  Roikuimme linjoilla tunnin, eikä maksanut mitään. Kyllä tekniikka ja insinöörit ovat ihmeellisiä! 

Hui, nyt Suomen Komarov joutui huitomisesta jäähylle - 1. erä loppuikin samalla, mutta tästä seuraa, että 2. alkaa meidän osaltamme alivoimalla. Nyt malttia, pojat, jos peli aiotaan voittaa.