Ihan on pakko heti kertoa upeasta oopperakokemuksesta, josta joku aika sitten kotiin tulin. Näin ja kuulin Metropolitan Operan erikoisupeiden tähtien esityksen Verdin oopperasta Trubaduuri. Se on häkellyttävä ja monisäikeinen tarina, missä on rakkautta, mustasukkaisuutta, noituutta, sotimista, kuolemaa. Draamaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Kun loppusävelet vaikenivat, olin liki hengästynyt, niin hurja oli se huipennus.

Eilen illalla ja yöllä olin hengästynyt muista syistä. Jostakin ihmeen kohtalon oikusta johtuen joku humalainen englantilainen opiskelijoiden rugby-joukkue terrorisoi minua puhelinsoitoin ja tekstiviestein. Väärä oli numeronsa tottakai, mutta ei tuntunut minusta mukavalta ensinkään.

Neljän maissa tuli ensi puhelu. Mongerrusta josta en saanut selvää. Sitä seurasi anteeksipyyntö tekstarilla: "thank for understanding my error. I was asked to ring this number by my friend Andy."

Sitten kymmenen pintaan uusi: "We are parting now. You are an very old woman." Siis mistäköhän tuo tieto tuli, sillä olenhan minä vanha, ainakin nuoriin miehiin verrattuna.

Tämän jälkeen tuli puhelu, puhuin suomea, vastapuoli ei sanonut mitään. Mutta sain taas tekstarin: "We are student rugby team at a party, we are all drunk, our coach went mad when we rang you."

Nyt kello oli jo yli keskiyön, ja minä hermostuin totaalisesti. Laitoin tekstarin, että jättäisivät minut rauhaan, olen Suomessa, Helsingissä ja haluan nukkua.  "Old woman go back to sleep in helsinky" oli vastaus. Ja jatkoa: "harrasment no way. A genuine mistake thats all."  Ja vihon viimeinen vielä tänään aamulla: "Hi helsinky mrs, I am too young to be txt you a 60 something."

Totta mooses on liian nuori, mutta miksei lopeta! Minulla ei ole ennestäänkään korkea käsitys nuorista englantilaismiesporukoista, ovat humalapäissään kerrassaan moukkia, tyhmiä ja rasittavia. Käsitykseni vahvistui entisestään tämän kokemuksen myötä. Nyt vain toivon, että ovat ymmärtäneet deletoida tämän vanhan naisen kännyn numeron.