Pojan ensimmäinen kunnon pyörä oli keltainen Jopo, minullakin taisi olla sellainen. Niillä me huristeltiin pitkin Helsingin katuja keskustassa kun asuimme. Ainakin Kaivopuistossa kävimme frisbeetä heittelemässä.

Seuraava merkittävä 2-pyöräinen oli monkey, sellainen matala pikku mopo. Ikärajoituksia en muista, mutta sen muistan, että Kalevankadulta se käytiin ostamassa. Poika maksoi omistaan osan ja minä loput. Pyörä luvattiin toimittaa kotiin. Kotona Poika odotti ihan oikeasti täristen sitä toimitusta.

Eilen pyörää hiukan muistelimme, kun hän kävi syömässä ja vanhaa äitiä ilahduttamassa. Pyörä piti aikamoista ääntä ja olin kuulemma kysynyt, onko sitä viritetty. Hyvä havainto minulta - mutta Poika-mokoma oli kertonut muunneltua totuutta. Oli sillä päässyt seitsemääkymppiäkin, ja pääsi mukavasti poliisiakin pakoon, ne kun ratsasivat nuorisoa ja etsivät näitä kiellettyjä, viritettyjä menopelejä. Onneksi mitään pahaa ei sattunut ja näin jälkikäteen voin sanoa myös, että onneksi en silloin tiennyt tästä virityksestä yhtään mitään.

Nyt hänellä on menossa ainakin kolmas oma auto ja neljäs hakusessa. Mutta on hänellä sitten tällainenkin kulkuneuvo:

Minusta se näytti pieneltä moottoripyörältä tai skootterilta, mutta on kuulemma mopo. Sillä hän nyt ajelee töihin. Bensaa on kuulemma mennyt vain viisi litraa viikon työmatkoihin. Tuollaisella olisi tosi kiva ajella meikäläisenkin!

Hei, hei, äiti (hän todellakin sanoo minua äidiksi, joskus kyllä mutsiksi). Siellä hän menee kohti auringonlaskua kuin nykyajan Lucky Luke.