Aamu jo oli lämmin, kun menin parvekkeelle Hesarin ja aamiaisleipien kanssa. Pian piti avata lasit, kun alkoi tulla kuuma. Jatkoin lukemistani, eilen aloittamaani Riikka Pulkkisen kirjaa Totta. Ihmeellistä tekstiä niin nuorelta (syntynyt vuonna 1980) ihmiseltä. Jotta en olisi hikoillut ainoastaan parvekkeella, lähdin pyöräajelulle kohti suosikkipaikkaani.

Ja nyt se oli auki!  Ensi kertaa tänä keväänä sain ostaa sieltä jätskin ja istuskella ohi lipuvia veneitä katsellen.

Matkan varrella ihailin kaikkea kaunista ympärilläni: metsät ovat täällä valkoisena valkovuokoista, rentukat rehottavat kosteikoissa ja kielot pukkaavat vihreitä suppuvarsiaan vauhdilla kohti aurinkoa.

Juuri kun jo talutin pyörääni kotiovelle soitti ystävä ja kuinka ollakaan, hänkin oli lukemassa tuota samaa kirjaa. Hän sanoi, että myös se ensimmäinen, Raja, on hyvä.