Siis erityisesti tämä kuvien siirtely. Sinne se meni, enkä vielä oikein tiedä kuinka. On vähän sama juttu koko blogin kanssa: perille on vaikea päästä!

Koko päivä, siis tämä jumalaisen kaunis päivä, menin uuden parhaan ystäväni eli tämän tietokoneen kanssa. Tällä hetkellä ulkona on upea valoilmiö: vaaleanpunaiset pilvet hennon sinisellä taivaalla.

Mutta nyt se juttu, minkä kadotin bittiavaruuteen. Muutama päivä sitten olin ystäväni kanssa eräässä suuressa ostosparatiisissa. Niissähän myydään kaikenlaista kamaa myös käytävillä. Tähän asti olen aina torjunut kaikki lähestymisyrityksetkin. Mutta nyt ystävääni kiinnosti viehättävien italialattarien esittelemä suoristus/kiharrinrauta. Ja sen on täytynyt johtua pelkästään siitä, että hän on ollut jo viisi viikkoa lähes pelkästään kotona olkapään murtumisen takia.

Sanoin heti, että minua ei kiinnosta. Kuinka ollakaan, siinä odotellessa aloin kysellä kaikenlaista. Hiuksiani hieman kohoteltiin raudalla. Sihahteli vain korvissa (ja kyllä polttikin) - ei kuulemma ole vaarallista, vaan pahempaa on föönaus. Niinhän siinä sitten tietysti kävi, että me molemmat ostimme raudat! Tosin ystäväni maksoi omastaan, täysin samanlaisesta, kympin enemmän.

Varoiksi olin varmistanut esittelyhenkilöltä, että varmasti saan palauttaa raudan, jos en ole "happy with it". Yes, yes, hän sanoi ja taitteli huolellisesti kuittini pienen  pieneksi, teksti sisään päin.

Kotona olin heti sitä mieltä, etten tarvitse moista vehjettä. Päätin kuitenkin kokeilla sitä puhtaisiin hiuksiini seuraavana aamuna. Ei hyvä, en pitänyt. Kovin oli mutkikasta ja polttevaa. Pistin raudan huolellisesti mahdollisimman samalla lailla takaisin laatikkoonsa. Ystäväni oli päätynyt samaan tulokseen tahollaan. Hän ei edes ottanut sitä esiin, sillä palauttaa sai vain, jos pakkausta ei ole avattu. Niin kuulemma lukee kuitissa, myös sen minun huolellisesti taitetun kuitin alaosassa! Onneksi minulle oli kuitenkin vakuutettu, että voin palauttaa, kun en ole happy.

Ajelin ostoskeskukseen, menin italialattarien luo, mutta voi - ei heillä ole oikeutta antaa rahoja takaisin, tarvitaan manager, joka tulee vasta huomenna. Ja voi kauhea, olet avannut pakkauksen!

Huomenna ostarilla olin hyvissä ajoin ja taistelumielellä. Oli siellä myös ystäväni vävykin, lähes kaksimetrinen mies. Manager tuli noin vartin myöhässä. Vävyn asia oli ookoo ja hoituisi kyllä, mutta minä olin suuri problem avattuine laatikoineni. Siinä sitten siteerasin antaumuksella kuluttajansuojalakia ja ennen kaikkea minulle myyneen ihmisen toimintaa, oleellisen tiedon pimittämistä. Myönnän suorastaan kiihtyneeni ja kailottaneenni asiaani häpeämättömän kovaäänisesti ja suorasanaisesti. Turhaan. Viime repliikkini oli, että tulen sitten huomenna uudestaan tuon yläkerran kuluttaja-asiamiehen kautta. Ja a vot, heti alkoi tapahtua minulle suotuisia asioita: palautukseni hyväksyttäisiin ja saisin rahani. Vävy vieressä sanoi hiljaa "näinhän se menee".

Tästedes kaarran kaukaa kaikki ostareitten tuote-esittelijät, se on varmaa. Ne ihmiset ovat taitavia, osaavat hommansa. Ja jos jotain tarvitsen, ostan sen oikeasta kaupasta, missä hinta on kaikille sama.