Pitkä tauko tässä välissä, kun rakas tietokone on ollut hoidossa: kiintolevy sanoi suhteen irti ja nyt on uusi. Ja minä jouduin opettelemaan kaikkea uutta. Onneksi on etäpäätteenä, suurena tukena myös näissä tietokoneasioissa ystäväni Pantteri - hänen avullaan moni elämän solmu on auennut.

Ihan itse latasin Office-ohjelman ja väänsin Vistasta Windows 7:ään. Näissä merkeissä Pantterin lisäksi jouduin turvautumaan Fujitsuun, Microsoftiin ja Lilliin! Mutta nyt on kaikki tärkeät numerot tiedossa, jos tai kun uusia ongelmia taipaleelle tulee.

Illalla menen katsomaan oopperan nimeltä Simon Boccanegra. Se tulee suorana Metropolitan Operasta. Nimiroolin laulaa maailmankuulu Placido Domingo! Onko täällä muita "oopperaan" menijöitä? Sitä ennen ystäväni pyysi minua aperolle: hänellä on pientä hyvää ja viiniä tarjolla. Sieltä jatkamme yhdessä bussilla kaupunkiin. - Huomenna lupasi Poika tulla käymään joskus iltapäivällä. Onneksi olin salaa varautunut tähän, otin vain pakkasesta lihat sulamaan.

Edit. aamuyöllä Boccanegran jälkeen:

Hassua, kun täällä päin vielä jotkut pitävät pihakuusessa valoja. Minulle valaistu kuusi = joulun aika. Mutta näin oli vielä nyt, kun "oopperasta" kotiin palasin. Ja tämä oli huikein, ehdottomasti paras ikinä! Se oli niin intensiivinen, piti pihdeissä alusta loppuun. Ja kosketti sydäntä, piti itkeäkin pikkuisen. Ja mitkä esiintyjät: niin taitavat, ei ainoastaan äänellisesti, vaan myös näyttelijän lahjoiltaan. Koko salintäyteinen yleisö istui hiirenhiljaa haltioituneena.