Tallinnasta löytyi suureksi yllätyksekseni vielä jotakin ihan uutta ja ennen näkemätöntä nimittäin todella vanha apteekki:

Tämä ihme sijaitsee kaiken keskellä, Raatihuoneen torin varrella hiukan katutason yläpuolella. Olin ajatellut ostaa hammasväliharjoja, ne kun ovat olleet puolta halvempia siellä. Ja näyttävät olevan edelleen.

Tällaista on apteekissa tänä päivänä. Se vanha on taulun mukaan toiminut tässä talossa ja tällä paikalla  vuosina 1422-1922. Ystäväni T osti kauniin vihreät organiset puhdistusnesteet.

Takahuone oli museona, siellä ei ollut myytäviä tuotteita. Katossa ei roiku lamppu vaan täytetty pienehkö alligaattori!

Syfilistäkin - kuppana paremmin tunnettu -  on hoidettu. Muistaakseni se oli melko yleinen Suomessakin, penisilliini tepsii tautiin nyt, Novasurol aiemmin.

Kaikki Tallinnan liikkeet avasivat ovensa vasta kymmeneltä, ja kuten näkyy, ei torilla ole minkäänlaista ihmisvilinää. Ei ollut aamulla laivassakaan, kun menimme aamukahville. Se oli sellainen huvipuisto laineilla.

Kiertelimme tyhjillä kujilla pikku pakkasessa. Lumet oli ajettu kantakaupungista ja kadut olivat puhtaat, paikka paikoin jäiset.

Venäläisten mummojen neuleitakin katselimme, mutta lapaset ja sukat maksoivat jo 15 euroa, joten jätimme ne sinne. Vaikka kauniita ne olivat.

Laiva-aamiaisemme oli kurja täysin mauton juustoleipä. Kun tulimme lempikahvilani kohdalle, menimme oitis sisään. Siellä nautimme kahvin kera Vana Tallinnat ja marjarullan (7,50; pitää laittaa hinnat ylös, jotta ensi kerralla voi verrata) ja nyt maistui kaikki hyvälle - jopa niin hyvälle, että kuvaaminen tuli mieleeni vasta juuri ennen poistumista.

Maatuskiakin tutkimme ja sellaisia kauniita rasioita, maalattuja ja katajasta tehtyjä. Lopulta ostimme molemmat useita katajaisia, kauniin sileitä voiveitsiä ja pellavaisia keittiöpyyhkeitä. Puteleita havittelin myös kaupungilta, mutta nyt on nyt ja ne näyttivät olevan kalliimpia maissa.

Meillä oli surkean vähän aikaa kaupungilla, vain nelisen tuntia. Olisimme viihtyneet ainakin tuplasti kauemmin, sillä oli tosi kivaa kävellä ulkona ja taas pistäytyä kaupassa lämmittelemässä. Uloskin olisi voinut istahtaa kutsuville lampaantaljoille ja levittää lämmin huopa polville. Vesisade alkoi vasta, kun jo olimme kävelemässä takaisin laivalle.

Ystäväni mukaan menimme "kukkaroystävälliselle matkalle". Kun sitten laivassa kiersimme supermarketin, boutiquen ja parfymerian, oli meillä kassit täynnä tavaraa ja alkuperäinen idea hieman hukassa. Erityisesti ystäväni kunnostautui lisäämään kanta-asiakaskorttini pistetiliä, laivalla oltiin näet kortin käytön suhteen hyvin leväperäisiä. Ja toden totta, laivan hinnat tuntuivat olevan edullisemat: ainakin Vana Tallinna oli, samoin ne kauniit voiveitset.

Tallinna on kiva kaupunki ja sinne on aina mukava mennä, olipa vuodenaika mikä tahansa. Ja mikä parasta, meillä oli aikaa päivittää ystävyyttämme.