Ihmeen paljon olen tänään saanut aikaan. Aamulla oli taas uintia. Ystäväni kanssa totesimme, että olemme tainneet hullaantua hyiseen harrastukseemme tämän upean ja kauniin talven innoittamina. Mitä kylmempää, sitä suurempi vetovoima avannolla on.

Päivällä kuvailin kauniita lumikukkia parvekelaseissa. Ja kuvaamista jatkoin kävelyllä meren jäällä. Kunnes akku mokoma ilmoitti olevansa loppu. Paljon ihmisiä oli liikkeellä: oli kävelijöitä sauvojen kera ja ilman, verkkokalastajia ja pilkkijöitä sekä ensi kertaa monia suksilla. Latujakin näkyi olevan, joten sinne sekaan on minunkin pian päästävä. Murtsikka on hieno laji. Yhdeltä verkkokalastajalta kuulin, että jää on nyt noin 15-senttistä - kyllin vahvaa liikkumiseen. Salmissa kuitenkin on tilanne toinen, sinne ei ole menemistä virtauksien ja ohuen jään takia.  Taivaalla tapahtui kummia: lintuauroja lenteli vaikka kuinka monta! Mitähän lajia ne olivat ja minne menossa, samaan suuntaan joka tapauksessa.

Kotiin päästyäni siivosin taas lisää joulua pois näkyviltä ja silitin. En tykkää silittämisestä, mutta sain kaikki käsiteltyä. Matkamiestä piti lukemani, mutta nyt ei voi, kun mäkihyppääjät vievät mielenkiintoni.

Hyvä, Janne!