Tänään oli elämäni ensimmäinen pilates-tunti. Olen ymmälläni, mutta jatkan kurssin loppuun. Totta kai! En oikein osaa sanoa, mitä odotin. Mutta odotin jotakin enemmän, jotakin sellaista mikä tuntuu kropassa. Kuten tuntui aikoinaan jooga. Siitä pidin kovasti, ja tuntui että se sopi minulle.

Tässä pilateksessa (ainakin tänään) oli vain ja ainoastaan kyse hengittämisestä. Ja tietysti tiettyjen lihasten oikeasta asennosta siinä sivussa. Hengitä ulos suun kautta, hengitä sisään nenän kautta. Ohjaajamme on muualta kotoisin, veikkaisin että Venäjältä. Hän puhuu kaunista suomea hyvin, mutta korostus on erikoinen, joten täytyy olla hurjan tarkkana ohjeita kuunnellessa. Aina ei ymmärrä. Eikä ainakaan sitä, mitä haetaan ja mistä oikein on kyse.

OnneksiPantteri (en osaa linkittää, voisit muuten opettaa!) tulee huomenna ja teemme kaikkea kivaa!