Vein eilen joukon sotaveteraaneja Helsingin Kaupunginteatteriin katsomaan venäläistä Metsä-näytelmää. Serkkuni oli hehkuttanut sitä maasta taivaisiin: kirjailija Aleksandr Ostrovski (syntynyt 1820-luvulla) on venäläisen näytelmäkirjallisuuden isä ja ohjaaja Juri Solomin (syntynyt 1935) sen ikoni, myös entinen kulttuuriministeri ja neuvostovallan aikainen kulttuuritaiteilija, nykyisin erittäin arvostetun Maly-teatterin johtaja-ohjaaja. Ja kun vielä selvisi, että tämä herra Solomin näytteli nuorena miehenä toista pääosaa yhdessä maailmankaikkeuden upeimmassa elokuvassa, Derzu Usalassa, odotukseni hipoivat pilviä.  

Kyseessä oli ennakkonäytös, ensi-ilta on 10. päivänä (tulee olemaan mielenkiintoista lukea arvostelut!). Näyttelijät oli ohjaaja itse valinnut, ja parhaasta päästä he ovat. On Asko Sarkola ja Esko Roine huijarinäyttelijöinä, Lasse Pöysti hovimestarina, Tiina Pirhonen ruhtinattarena, Kreeta Salminen ruhtinattaren suojattina jne.

Lavastus - se metsä - oli ihana! Suorastaan runollisen kaunis ja utuinen. Musiikki oli myös hempeän kaunista, tosin joskus se nousi mielestäni repliikkien päälle, mutta tähän saattoi osaltaan vaikuttaa se, kun istuin aika sivussa ja kovaäänisten kohdalla. Ja kärsin huononevasta kuulosta.

Ensimmäisellä puoliajalla vain odotin ja odotin, että esitys lähtisi lentoon. Mutta ei, se oli sellaista jahkailua ja valmistelua, henkilöiden esittelyä. Mutta sitten väliajalla nautitun kahvin ja leivoksen jälkeen alkoi tapahtua. Asko Sarkola ihan täytti suuren näyttämön; näyttelijä näytteli suurta hyväntekijää ja oikeudenmukaista ihmistä niin, ettei voinut olla lumoutumatta. Poissa olivat hänelle tyypilliset puhemaneerit, asento oli ylväs.

Lasse Pöystin jaksamista ja halua kiivetä estradille edelleen, 84-vuoden ikäisenä, ei voi kuin ihmetellä. Pysyy ainakin alzheimer poissa, kun hänen täytyy jatkuvasti opetella uusia vuorosanoja. Tälläkin hetkellä hän on mukana ainakin kahdessa näytelmässä, joista toinen on pitkä monologi "hissiherrana" (sekä suomeksi että på svenska).

Ihan mukiinmenevä ilta, ei järisyttävä. Perinteistä teatteria, perinteistä draamaa. Kirosanojakin vain yksi, saamari muistaakseni, joten minun daamini voivat nukkua rauhassa yönsä.

Tänään aurinko energisoi heti aamutuimaan uimaan ja usko tai älä, se lämmittää. Laiturilla hääräili kaupungin virallinen vesi-ihminen: merivesi on nyt 6-asteista (ilma oli vain asteen eli ensi kertaa vettä kylmempi!) ja laiturimme ympärillä veden syvyys portaiden kohdalla lain sallimissa rajoissa eli max 150 cm. Puhdastakin vesi kuulemma on, vaikkei sitä aina jaksa uskoa. Mutta hyvää se uinti tekee, mitä kylmempää sen parempi! Olen koukussa. Ja jauhan jatkuvasti tästä harrastuksestani. Uin hyvän olon lisäksi terveyteni edestä - uskon ja toivon, että kulumieni eteneminen hidastuu. Iltapäivällä hain polveen apua fysioterapian syvälämmöstä.