Äitienpäivä on ja ei ole tärkeä minulle. Se on tärkeä siksi, että on yksi, jolle olen Äiti. Ja se on tärkeä siksi, että yksi oli minulle Äiti. Mutta se ei ole tärkeä siksi, että olen äiti ja sitä pitäisi jotenkin juhlia.

Vielä viime vuonna ajoin itäiseen Suomeen oman äitini luokse ja vielä viime vuonna menimme yhdessä äitienpäivälounaalle, kuten tapanamme oli. Silloin en tiennyt, että se oli oleva viimeisemme.

Tänään Poika tuli mopollaan sunnuntai-lounaalle ikään kuin äitienpäivän kunniaksi. Häntä tämä hieman huvitti, sillä kuulemma jopa kaverit olivat olleet sitä mieltä, että kaiken olisi pitänyt mennä toisin päin.

Minusta oli yhtä juhlaa saada Poika sunnuntaina luokseni. Niinpä aloitimme lounaan lasillisella kuohuviiniä. Sillä aikaa uudet (suomalaiset) perunat kivasti kiehuivat.

Ne maistuivat kesältä graavin lohen, sherrysillin ja katkarapusalaatin kera. Ja oli meillä tietysti voita ja kevätsipuliakin. Tässä minun alkupalalautaseni:

Nuo kauniit sinikukkaiset astiat ovat äidinäitini kotoa. Ne oli tilattu Englannista, ja äiti kertoi kuinka  hänen oma äitinsä oli salissa yksitellen astiaston papereista purkanut. Minusta ne ovat aina olleet maailman kauneimmat lautaset. Siksi olin aikoinaan onnellinen, kun ne sain omakseni. Minulla tosin on niin kovin minikokoinen perhe, että suurimman osan ajasta suurin osa astioista on käyttämättä.

Vasta kun alkupalat oli syöty ja astiat tiskattu (näitä ei saa laittaa astianpesukoneeseen!), valmistin pääruuan:

Kaikki oli erinomaisen maistuvaa meistä molemmista. Maissin syöminen tosin jossakin määrin brutaalia, mutta viis siitä. Salaatti nautittiin ihan viimeiseksi, tai ainakin melkein viimeiseksi.

Jälkiruoka keventää, sanoi eräs ystäväni jo kauan sitten. Nyt me kevensimme oloa tuoreilla mansikoilla (Belgiasta) ja jätskillä kera kahvin ja calvadoksen.

Paljon tuli puhuttua - tai siis ainakin minä puhuin.  Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän alan muistuttaa omia vanhempiani. Isäni pyysi 80-vuotispäivänään jokaiselta perheen jäseneltä anteeksi tiettyjä asioita. Nyt minä pyysin anteeksi esimerkiksi sitä, etten aikoinaan puhunut erosta ja selittänyt sitä halutessani säästää Poikaa.