Jo lähes viikko sitten laskeuduin Helsinki-Vantaan lentokentälle, mutta matkaraportti on edelleen vaiheessa. Kulunut viikko on ollut mitä kiireisin: on tietysti pitänyt purkaa tavarat ja laulattaa pesukonetta, ruokaakin oli hankittava, veteraanien teatteriliput piti ostaa, liikunnassa ja uimassa (vesi 12,5 astetta, sama kuin ilma) käytävä ja pikkuista Mummin murua muistettava. Hänelle vein kaksi Amerikan nukkea. Toinen on sellainen unirätin ja pehmonuken välimuoto ja toinen pehmeä ja puhuva, sanoo ainakin mommy, daddy, hi, bye-bye ja itkee.

Mutta viikon tärkein tapahtuma oli perjantai-iltana. Silloin Mummin murulla oli ristiäiset omassa kodissaan. Meitä oli parisenkymmentä, ja tilaisuus oli tosi mukava, rento ja lämminhenkinen. Prinsessa vain naureskeli ja katseli touhua hyväntuulisesti suurilla silmillään eikä inahtanutkaan, kun pappi kastesanoja lausuessaan kasteli pään. Ja minun kastemekkoni oli todella kaunis hänen päällään. Sen on äitini tehnyt kuin ateljeetyön, ilman ainuttakaan koneella tehtyä saumaa tai pistoa.

Lahjoja tuli paljon. Minulta hän sai yhden ison aidon valkoisen helmen. Kerään hänelle helminauhaa. Kun vuodessa annan 3-4 helmeä, täysi-ikäiseksi tultuaan hänellä on 50-55 helmeä, joista Tillanderilla sitten sidotaan arvokas koru pidettäväksi.

Lauantaina - siis eilen - olin vielä babysittaamassa yli puoleen yöhön. Hienosti meni seurustellessa, syödessä ja nukkuessa. Niin oli tyttönen hoidettu hyvin, että nukkui yhtä soittoa sunnuntai-aamuun kello 10:een!