Jo eilen posti toi uuden Kotilieden, mutta vasta tänään ehdin sitä lukea. Ja mitäs sieltä löytyikään:

Kaikkea hyvää sieltä meiltä päin - nykyisin tämä tosin tarkoittaa minun kohdallani vain kesäaikaa.

Olen monien muiden tavoin ollut suruissani siitä, kuinka maakuntien hyviä ruokia, erilaisista lähiruokatarvikkeista puhumattakaan, ei ole saatavissa. On vain kaksi suurta myymäläketjua liki yhtenevine valikoimineen täysin vailla paikkakuntien erikoisuuksia. Parisenkymmentä vuotta sitten oli vielä mökkimatkan varrella 6-tien poskessa piirakkatupa, mistä sai erinomaista tuoretta rieskaa, ihania kahvipullia ja niitä ikuisesti himoitsemiani pyöreitä perunapiirakoita. Sitten tien kulkua hieman oikaistiin ja piirakkakauppa jäi sivuun, näivettyi ja poistui keskuudestamme. Oli siellä myös makkaramestarin pieni kauppa, missä hän myi maukkaita keski-eurooppalaiseen tyyliin tekemiään tuotteita. Tämäkin ilo oli lyhytikäinen: avioero vei makkaramestarin muille maille.

Mutta jäi meille onneksi jotakin: 

jäi legendaarinen Buttenhoff ruokineen (anteeksi, kun unohtui rajata kuva)! Kun tarkemmin ajattelen, olen kasvanut Buttenhoffilla - tai Puterilla, kuten silloin aikojen alussa sanoimme.

Puterille mentiin koulun jälkeen, juoksutunneilla ja iltaisin. Meillä oli oma vakipöytä, missä aina oli ystäviä. Sen ympärillä saimme istua tuntitolkulla yhden jaffapullon ostettuamme, joskus pistettiin pöytä koreaksi ja tilattiin ranskalaisia. Silloin nuorina saimme olla vain ns. tavallisella puolella, missä ei ollut pöytäliinoja. Siksi onkin ollut jo pitkään suuri ilo istua toisella puolella, syödä hyvin hartaudella ja muistella viiltävän ihanaa nuoruutta!

Kotilieden annista täysin tietämättä ostin tänään käsintehtyjä ohrapiirakoita ja nautin.