Serkku tuli jo aamupäivällä hakemaan lehtiä ja kertomaan äskeisestä Riian matkastaan. Koska päivä oli vaihteeksi myrskytön, lähdimme uittamaan minua.

En voi sietää punaista väriä päälläni, mutta tätä 2-osaista uikkaria ei aikoinaa ollut muussa värissä. Väri ei onneksi haittaa sitä ihanaa tunnetta, minkä uinti minussa aikaan saa.

Kylläpä virkisti! Ja suu käy koko ajan, kun pitää serkulle höpöttää.

Nyt on uikkarit riisuttu ja onnellisena astelen ulkoilmassa vilvoitellen. Tässä vaiheessa olo on suorastaan taivaallinen ja keuhkotkin tuntuvat laajentuneen. 

 

En vieläkään käytä hansikkaita uidessani. Toivon, ettei koko talvena tarvitsisi. Kengät kyllä ovat tarpeen jo pelkästään välimatkan takia. Enää en paljain jaloin osaa hiekalla kävellä kuten lapsena.

Pukukoppi ei ole kummoinen, kuten kuvasta näkyy. Se taitaa itse asiassa olla käytöstä poistettu kontti. Ikkuna siellä sentään on toisessa päässä ja valotkin löytyvät. Säärtä tässä paljastelen, kun sisään haluan. Joku oli ehtinyt jo laittaa oven kiinni sillä aikaa, kun olin uimassa.

Bye bye, mie menen nyt pukemaan!

Tää oli nyt tällainen Heili edestä, Heili takaa, Heili istuu, Heili makaa - mutta olkoon;)