Aamulla olin vihainen kuin ampiainen koiralle, koska se herätti minut syvästä unesta joskus 4-5 välillä, kun lehti tuli. Silloin ärisin koiraa hiljaiseksi ja kiukkusin, niinpä unta piti odottaa melkoinen tovi. Anteeksi hän sai vasta lenkillä meren jäällä: päästin vapaaksi ja annoin juoksennella, kiltisti tuli luokse kun kutsuin. Oikeastaan oli ihan mukava lenkkeillä Epun kanssa.

Varhaisiltapäivällä isäntänsä soitti ja kertoi, että oli ajanut auton lumipenkkaan ja ehtivät vasta myöhäisempään lauttaan. Odotettu koiran noutoaika myöhentyi peräti neljällä tunnilla. Niinpä tästä on pian noustava, puettava ulkoiluvaatteet ja mentävä taas yhdelle lenkille. Ehkä ehdimme nähdä auringon viime säteet.

Minä juuri tankkasin suppilovahverokeitolla (kera persiljavoin), jonka tein tämän viikon torstain Hesarin ohjeen mukaisesti. Maukasta tuli, erityisen hyvän lisän antoi konjakki! Olen nyt innostunut kokeilemaan uusia ohjeita - tätäkin teen toiste, sillä suppilovahveroista olisi pyrittävä eroon ennen kuin uudet tulevat esiin.

Ja Eppu istuu mielipaikallaan ikkunan ääressä:

Välillä hän murisee, kun näkee pihalla liikettä. Kun väsymys yllättää, hän vetää sikeitä isolla tyynyllä. Isännältään kerroin terveisiä, en tiedä ymmärsikö.