Kun ei nukuta, kirjoitetaan sitten blogia. Kävin tällä viikolla kampaajalla, missä Satu on laittanut hiukseni jo lähes 20 vuotta. Nyt sattui niin kivasti, että juuri tuolloin siellä juhlittiin 23. vuotta. Oli kakkua, kahvia ja kuohuvaa, iloista puheen sorinaa. Kampaajalta kävelin Kalevankadulla sijaitsevalle optikolleni tarkistuttamaan lasini:

Hankin viime tammikuussa uudet lasit, mutta nyt näen kauas paremmin ilman laseja. Aloin epäillä, että minulla on väärät vahvuudet. Minä olin väärässä, selvisi. Ulkona pikku kuuset ja yksi isompi sekä kuuluisat Helsingin lumikasat loivat suloista joulutunnelmaa pimenevässä pakkasillassa.

Minulla oli vanhastaan mielikuva, että Aleksin jouluvalot olisivat jotakin erinomaisen upeaa. Nämä eivät mitenkään tehneet minuun vaikutusta. Siis äkkiä Espalle ja Tuomaan torille tsekkaamaan pikku kojujen käsityötarjontaa.

Runoilijan vartioidessa ihmiset tekevät kauppaa. Aika paljon meitä olikin liikkeellä, paljon enemmän kuin Aleksilla, mutta ostajat näyttivät olevan vielä melko harvassa. Minä onnistuin välttämään kiusaukset, vaikka paljon kaunista siellä olisi ollut.

Espan puiston isot puut oli vuorattu pikkiriikkisin sinisin valoin. Ne olivat kuin taideteokset tummaa taivasta vasten. Gigantin valtaisa mainos pilaa tunnelman!

Hotelli Kämp (viisi tähteä) vieressä loisti jalokiven lailla. Siellä olen käynyt vain vessassa ja siitäkin on jo kauan. Istuin kerran heidän terassillaan markka-aikaan ja nautin ystäväni kanssa hyvät mutta hurjan arvokkaat drinkit. Siellä tarjoillaan nykyisin kello viiden tee, mikä pitäisi mennä testaamaan.

Stokkan kulman vanhan osan jokikisen ikkunan ympärillä oli valonauha Ameriikan malliin. Muutenkin Stockmannin valot olivat näyttävimmät. Näyteikkunoissa ei enää ole entisajan ihmeitä kuin vain yhdessä, minkä edessä lapset ihastelivat joulumaata liikkuvine tonttuineen. Kun Poika oli pieni, Stokkan ikkunat piti aina käydä huolella ihailemassa.

Bussille kävellessäni kuulin yläilmoista "hyvää joulua, hyvää joulua" hiukan murteellisella suomella. Trapetsilla taiteili tämä tumma mies, jonka onnistuin saamaan kuvaan. Hän ei tykännnyt kamerastani ensinkään, olisi varmasti pitänyt maksaa.