Joulupukki paraikaa kulkee jakamassa lahjojaan, tänne ei vielä ole ehtinyt.

Minä sen sijaan ehdin hautausmaalle kummityttöni äidin haudalle.

Menin hämärän aikaan, kun pelkäsin, etten löydä L:n hautaa kaiken tämän lumen alta. Onneksi on tuo iso puu maamerkkinä. Ja siellä hän lepää, keskimmäisenä. Lyhdyn hattu vain näkyy. Muutkin olivat pelänneet lumen paljoutta eli meitä oli jonoksi asti parkkipaikalla. Ja tuuli oli hyytävän kylmä. Pikkuinen kukkakauppa oli yllättäen siinä vieressä auki ja sain itselleni tuoreen hyasintin, jopa sellaisen vanhanaikasen, tuoksuvaisen.

Muuten olen elänyt muistoissani. Ja tehnyt surutyötä, luopunut sellaisesta mitä olen pitänyt sukupolvien traditiona. Olen elämäni ensi kertaa yksin jouluaaton. Poikaa en näe koko joulun aikaan. Onneksi on tämä kummityttö. Hän tulee perheineen huomenna. Siunattu lapsi.